Yli seittämän kuukautta jo takana ja enää kolme edessä. Päiviä 97 jäljellä. Aika menee niin nopeesti. Koska äiti niin nätisti pyys miuta kirjottaman taas kuulumia, yritän nyt mustini takamutkista muistella mitä tapahtui Rio de Janeirossa, ja kesälomalla yleensäkkin.
Viime postauksen jälkeen tosiaan lähtin käymään yhden toisin vahtarin luona. Amy, meksikolainen tyttö, asuu 5 tunnin bussimatkan päässä miun kaupungista, 40 000 asukkaan kylässä. Pikkukylässä oli tuskasen kuuma, kuumempi kun miun oman kaupungin saunassa... Neljä päivää hurahti siellä nopeesti. Sen jälkeinen viikko kulu tuskanen hitaasti koska odotin Rio de Janeiron reissua niin innolla. Kyseisen viikon käytin milloin panikoimalla että tuun kipeeks enkä pääse lähtemään tai joku olematon tulivuori purkautuu ja lamauttaa lentoliikentään jajjaja. Kaikenmaailman kauhuskenaariot kehittelin minkä takia matkaan en pääsin.
Vihdoin viimein koitti kuitenkin sunnuntai aamu, jolloin laukut pakattuna lähdettiin koko perheen voimin + yhen meksikolaisen pojan kanssa kohti Uberlandiaa. Vietettiin siellä päivä mm. ostarilla. Käytiin illasta vielä elokuvissa josta kotiuduttiin joskus keskiyön pitaan. Aamusta klo 4 oli herätys ja siitä sitten lähdettiin taas koko porukan voimin lentokentälle. Lento lähti klo 6 aamulla. Lentoreitti oli siis suunnitelmien mukaan Uberlandia-Belo Horizonte-Rio de Janeiro. Puolessa matkassa lentoa kapteeni kuitenkin kuulutti, että Belo Horizontessa on niin huono sää, ettei päästä laskeutumaan sinne. Kierreltiin 20min ilmassa ja odoteltiin josko ilma selkenis. Noh, eihän se selvenny ja suunnaksi otettiin Brasília, Brasilian pääkaupunki. Laskeuduttiin sitten sinne, ja alotettiin hulpeen jatkolentojen setviminen n.100 muun matkustajan kanssa. Loppunjenlopuks pääsin jatkolennolle Rioon, mutta sitten ilmeni, että oonkin menossa kotimaan lentokentälle kansainvälisen sijasta, jonne miun sukulaiset saapu tuntia-paria aikasemmin. Soitin sitten tädille, että meen kotimaan lentokentälle, tulkaa sinne, tchau! Ei muuta kun taas juosten koneesee ja kohti RIOA!
Kotimaan lentokenttä oli aika hulppee. Se on ihan meren vieressä ja lähellä suurimpia nähtävyyksiä. Sinne laskeutuminen oli aika upeeta, näin koko Rio de Janeiron. Laskeuduttua hain laukun, joka tuli yllättäen perille, en todellakaan ymmärrä miten se tapahtu, kaikessa siinä vaihtolentohässäkässä, peukut pystyyn brasilialaisille tästä! Täti, kummitäti ja sen mies olikin jo oottamassa miuta kun saavuin.
Pakko myöntää että suomen puhuminen oli vähän tökkivää kun saavuin. Päivien kuluessa sekin kuitenki alko taas sujumaan.
Ajeltiin taksilla mein kämpälle ja siellä tsekattiin ittemme sisään. Sitten lähettiin ettimään jotain pientä syötävää alakerran leipomosta ja mentiin rannalle ottamaan aurinkoo. Oli kauheen kova tuuli, ja se oli myllänny veden tosi likasen näköseks ja kulettanu rantaan paaaljon roskia. Illasta sitten vielä etittiin ruokapaikka, joka nyt oli vähän floppi, mut ruokaa kuitenkin! Taidettiin Suskun ja Minnan kanssa käydä hakemassa jotain tarpeita supermarketistakin, joka oli pienoisen ettimsen takana, mut löyty kuitenkin.
Tiistaina taidettiin harrastaa uima-altailua meidän pienellä altaalla katolla ja illasta lähettiin katsastamaan Barra Shoppingia ja sen vieressä olevaa toista ostaria. Eipä muuten mitään ihmeempiä. Syötiin ostarilla, ja melkein kaikkien lautasilta tais löytyä jonkinlaista stroganoffia.
Keskiviikkona lähdettiin heittämään Apin kanssa ensimmäinen aamulenkki. Sen jälkeen otettiin pieni pulaus uima-altaaseen ja lähdettin bussi kohti Ipanemaa. Ipaneman kaupunginosassa katsastettiin eräs suolavesilampi, jossa nähtiin ensivilaus Kristuspatsaasta vuoren päällä. Sieltä suunnattiin keskustampaan ja kävellessä nähtiin mm. Flamengo jalkapalloseuran klubitalo. Piipahdettii nopeesti Shopping Leblonissa, jossa porukat vaihto rahaa. Käytiin keskustassa syömässä, jossa söin herkullisen kanasalaatin. Tän jälkeen sunnattiin Ipaneman rannalle, jossa sitten löhöiltiin ja illemmasta suunnattiiin taas kotia kohti.
Torstai kului Barra da Tijucan rannalla, eli meidän lähinannalla ja toki käytiin taas aamulenkki heittämässä. Meillä toisaan oli asunto Barra da Tijucan asuinaluella, joka on yks Rion parhaimmista aluista. Maineensa mukaan alue muistuttaa enemmän USA:n Miamia kun Brasiliaan, mutta alue oli kivan viihtysä ja turvallinen. Aamupäivä tosiaan siis makoiltiin rannalla ja iltapäivästä linnottauduimme taas uima-altaalle. Illata käytiin syömässä meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli kerrassaan erinomaista, mut tietty kun meksikolaisesti ruuasta on kyse, ois siinä voinu olla ehkä hieman enemmän potkua.
Perjantaina aamupäivä meni ensimmäisen futismatsin nimissä, joka Laura "Messi" Kontio vei nimiinsä Apii:n hävitessä mm. länkimaalin turvin. Koripallosta ei sitten puhutakkaan. Iltapäivästä lähettiin sitten kattomaan paikallista futispeliä. Porukkaa pelissä ei ihan hirveesti ollu, mutta ainakin turvatoimet oli ison pelin mittakaavassa. Eka puolisko ei ollu niinkään ihmeellistä palloilua, mutta kyllä toinen puoliaika ainakinen suomalaisen jalkapalloilun tason ylitti. Illasta muu porukka meni vielä varsin tasokkaaseen ravinteliin syömään ja mie jäin kämpille.
Lauantaina alko meidän varsinainen turistikierros. Ensimmäisenä etappina oli Sokeritoppavuori. Sinne mentiin sellasella kaapelikärryllä. Näkymät sieltä oli aika huikaset ja Apin sanoja lainaten sinne ois voinut jäädä istumaan ja ihailemaan vaikka koko loppupäiväks. Kuitenkin oli aika liikkuu paikasta toiseen, ja lähdettiin ettimään seuraavaa bussiyheyttä Kristuspatsaalle. Käytiin paikallisesta kioskista ostamassa vähän vettä ja jotain keksejä. Vihdoin odottelus jälkeen satuttiin oikeeseen bussiin, jossa ystävällinen paikallinen meille opasti missä pitää jäädä pois. Patsaalle menevälle junalle oli kuitenkin kova ruuhka, ja jouduttiin odottelemaan useempi tunti ennen kun sinne päästiin. Joutoajanks mentiin istuskelemaan ensimmäiseks yhteen paikalliseen baarin, jossa otettiin hieman kokista jne ja siitä jatkettiin vielä vähän edemmäs ravintolaan, jossa syötiin kunnon ruoka. Tän jälkeen etsiydyttiin takasin Kristuspatsaan juna-asemalle josta bongasin itelleni mm. suomi-brasilia pinssin ja Rio de Janeiro sateenvarjon.
Vihdoin päästiin matkaan, ja suoriuduttiin junalla Kristuspatsaalle. Enemmän tai vähemmän innoissaamme alkoi kuvien ottaminen ja maisemien ihailu. Pakollinen kädet sivuilla suorana kuvakin tuli otettua! Nähtiin mm. auringonlasku patsaalta katellen, oli aika pysäyttävä kokemus käydä siellä ylhäällä. Junalla takasin ala-asemalle ja sieltä suunnattiin bussilla kohti kotia. Taidettiin vaihtaa Ipanemalla bussia. Ipanemalla vaan sattu olemaan "harjotuskarnevaalit" käynnissä ja bussi oli aivan täynnä nuoria. Noh, päästiin kotiin hyvällä fiiliksellä, ja taidettiin käydä vielä illassa supermarketissa ostoksilla.
Sunnuntaina käytiin taas muistaakseni aamufutailemassa, ja jälleen kerran Messi vei. Koripallokin oli tällä kertaa tasasempaa kyytiä. Käytiin vielä altaalla hengailemessa, ja lounasaikaan lähdettiin Apin kanssa luovimaan tietämme kohti legendaarista Maraca-futisstadionia. Bussin ja metron ja muutaman ystävällisen poliisin voimalla löytettiin perille. Maracana on tällä hetkellä rempassa vuoden 2014 maailmancuppia varten, mutta futismuseo oli kuitenkin auki. Sieltä tarkku mukaan valokuvia ja Maracana pinssi miun Rotarytakkiin. Käveltiin stadionin ympäri ja siitten lähdettiin seikkailemaan metrolla kohti centroa. Metrossa tapahtu kuitenkin jotain kummallista, jota aivan täysin mysteeristä joka on vieläkin täysin pimennossa. Joko metrokartta oli täysin ulapalla, tai myö tehtiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa teleportaatio.
Noh, lopulta luovitteen tiemme bussilla centroon, jossa syötiin lounasta ja kateltiin ympärillemme. Illasta käytiin vielä Copacabanalla jossa tehtiin ostoksia. Sieltä sitten "pienoisen" bussin odottelun jälkeen päästiin kotiappäin, vaikka loppumatka tulikin tallattua jalan...Noh, tulipahan ainakin ostettua mehua..
Maanantaina aamufutistelu taas jatku, pelattiin pari pientä poikaa vastaan, jotka meinas viedä meitä... Tämän jälkeen sunnistimme Copacabanalle viettämään rantapäivää. Siellä tuli pelailtua rantafutista. Syötiin myös mm. pizzaa joka oli jälleen maittavaa ja tehtiin lisää ostoksia. Maanantaihin ei tainnu muuta erikoista kuulua.
Tiistaina pelattiin aamufutista neljännen ja viimosen kerran. Ja jälleen Laura "VIVA MESSI!" Kontio vei, ja tälläkertaa tais myös koripallomestaruus jäädä miun nimiin. Tiistaina suunnistettiin vielä centroon katselemaan ympärillemme, käytiin syömässä kiloravintolassa ja suskun ja apin mukaan tarttu pari keräilyautoa.
Keskiviikkona suunnistin heti aamusta surffaamaan, johon minna lähti miuta mukaan vahtimaan. Surffaamine oli äärettömään hauskaa ja haastavaa puuhaa, mutta rakastuin kyllä ihan täysin. Muutaman kerran tuli kyllä kaatuiltua ja muutama haavakin tarttu matkaan, mutta pääsin kyllä seisomaakin mutaman kerran! Iltäpäivästä käytiin vielä lähirannalla. Illasta käytiin vielä syömässä mainiossa liharavintolassa!
Torstaina varmisteltiin miten Air Francen lakko oli vaikuttanu suomisukulaisten lentoon. Iltapäivästä sitten lähettinkin lentokentälle ja mie lähin ensimmäisenä kohti kotia. Lennonvaihto miulla oli Sao Paulossa. Kaikki meni hyvin, mitä nyt pienen flussan takia korvissa kyllä tuntu inhottavalta. Host-perhe oli miuta vastassa Uberlandiassa ja siitä sitten ajeltiin kotiin. Perjantain, lauantain ja sunnuntain käytin lähinnä nukkuessa ja flussaa parannellessa.
Maanantaina suuntana oli taas koulu ja normaaleihin rutiineihin sopeutuminen. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnu koulussa virua, sillä taas olen lomalla keskiviikkoon asti. Tällä hetkellä meillä on menossa Karnevaaliloma!
Eipä täällä tämän ihmeempiä, terveiisä kaikille suomeen ja pahoittelut kirjotusvirheitstä!
-Laura
