Tuntuu vähän oudolta ajatella että oon majaillu Suomessa jo yli puoli vuotta! Mutta sitten taas toisaalta, tuntuu ihan siltä että siitä on IÄISYYS kun oon viimeeks nähdy miun rakkaita brassikavereita! Mitäs jos alottaisin tarinan ihan alusta...
...12.5.2012 Aamulla kohti Uberlandian lentokenttää ekan perheen host-siskon & veljen kanssa. Siellä sitten hyvästit ja kohti Sao Pauloa. Uberlandiassa olin siinä suhteessa onnekas etten joutunut maksamaan ylimääräsestä lentolaukusta mitään! Heitin vaan laukut hihnalle ja hymyilin nätisti.. Eli siis yhteensä miulla oli 2x24kg+pesäpallomaila+käsimatkatavara joka oli kahessa laukussa sekin. Ja matkatavararajoitushan oli 1x24kg+yks käsimatkatavara.
Lensin tosiaan Sao Pauloon, Congonhasin kansalliselle lentokentälle. Siellä keräilin miun järkyttävän tavaravuoren kärryyn ja lähdin metsästämään taksia. Lopulta löysin taksin ja saatin ahdettua miun tavarat kyytiin, ja niin alkoi matka Sao Paulon kansainväliselle lentokentälle, Guarulhokselle. Vähän yli tunnin taksimatkan aikana ehdittyyn jutella taksikuskin kanssa kaikesta mahdollisesta. Voihan se kuullostaa hassulta, mutta tuo taksimatka on ehkä yks miun parhaimmista muistoista Brasiliasta. Se taksikuski oli niin perinteisen brassin perikuva. Hän kerto niin auliisti miulle Sao Paulosta, kyseli Suomesta ja siitä miten miun vuosi oli menny, kerto paljon perheestään ja siitä miten hän tykkää soittaa kitaraa. Uskokaa tai älkää, kun hää sitten lopulta jätti miut Guarulhoksen lentokentälle, tää kyseinen taksikuski melkein itki kun hän toivotti miulle hyvää ja turvallisa kotimatkaa ja kaikkea hyvää elämässä! Toivotin kyllä ihan yhtä sydämelliset terveiset takasin : )
Kansainvälisellä lentokentällä sainkin sitten odotella useemman tunnin ennen kuin pääsin edes tekemään check-in:ä. Kattelin miniläppärillä Criminal Mindsia ja lueskelin. Kun vihdoin sain check inin tehtyä ja järkyttävän tavaravuoren pois käsistäni. Check-in:ssä miulle sanottiin et tartteis maksaa ylimäärästä toisesta laukusta, mutta sitten kun kävin Lufthansan toimistossa niin pääsin siitäkin pälkähästä, eli en maksanu taaskaan mitään!
Kiertelin ympäri lentokenttää ja kävin syömässä. Vihdoin viimein pääsin sitten koneeseen ja matka kohti Eurooppaa pääs alkamaan. Miulla oli ihan ok paikka koneen loppuosassa ikkunapaikalla. Tosin miun vieressä oli jokun ranskalainen joka ei puhunu miulle sanaakaan ja ilmeisesti sammu(?) jossain vaiheessa lentoa koska en saanu sitä herätettyä kun olisin halunnu vessaan : D Lento oli aika tylsä, selailin siinä lehtiä ja yritin kuunnella äänikirjaa ja katella leffaa. Nukuin ihan vähän mutta siinä se aika sitten loppujenlopuks kulu. Kun päästiin Saksaan, Muncheniin metsästin kentältä suihkun ja kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet matkavaatteiden sijasta (maailman ihanin tunne päästä suihkuun 12h lennon jälkeen!). Loppuajan hortoilin ympäri lentokenttää ja oottelin että miun iskän serkku Liisa pääs pois töistä. Hää on Munchenin lentokentällä töissä ja tuli sitten moikkaamaan miuta. Käytiin siinä syömässä välipalaa ja sitten miun lento lähtikin jo kohti Suomea ja Helsinkiä.
Helsinkiin taisin saapua joskus illalla klo 18 pintaan jos oiken muista. Siellä oottelin matkatavarat mukaan, jotka itseassa kaikki saapukin ihan ajallaan ja sitten näinkin perheen pitkästä aikaa. Miun pikkuveli oli kasvanu varmaan 10cm!
Lentokentältä lähdettiin kohti Lappeenrantaa. Pysähdyttiin Korian ABC:llä syömässä, jossain söin pizzaa : D Kotona oltiin joskus illasta. Purin illasta vielä hieman laukkuja ja metsästelin kavereiden ympäri taloa sijottelemia viheitä seuraavasta päivästä ja sitten menin nukkumaan.
Seuraava päivä tais olla äitienpäivä, eli käytiin vanhempien ja isovanhempien kanssa syömässä. Olin aika pihalla muutamasta seuraavasta päivästä, olin niin väsyny. Illasta miun kaverit tuli käymään, mikä oli aika yllätys koska olin niin koomassa etten ollut tajonnu niiden jättämiä vihjeitä...
Muuten Suomeen saapumisen jälkeen nautin Suomen kesästä, kävin kesätöissä ja alottelin taas pesäpallon treenaamisen. Kunto oli kyllä aika pohjilla kun reenit alotin, huhhuh, hävettää ees muistella, vaikka en nyt vieläkään missään huippukunnossa ole. Pääsin kesällä pelaamaan muutaman pelinkin, mikä tuli miulle ehkä jollain tavalla vähän yllätyksenä, koska en olettanut pelaavani yhtään peliä koko kesänä. Loppujen lopuks tuli kokeiltua jopa ihan uutta pelipaikkaa, eli juoksin yhen pelin kopparin paikalla. Ei se nyt ihan kovin kehuttavasti menny, mutta ois voinu mennä huonomminkin. Kauden viimonen peli Sotkamossa oli myös kiva kokemus. Kauden jälkeen ei tarttenut miettiä jatkanko pesäpalloa vai en, vuoden tauko oli aikalailla selkeyttäny ajatukset ja odotin jo innolla syysreenien alkamista.
Kesän aikana miun piti tehdä myös päätös siitä, jatkanko ammattikoulussa vai vaihdanko lukioon. Hain yhteishaussa Lyseon lukioon ja pääsinkin sinne, mutta loppujenlopuks päädyin kuitenkin ammattikoulu+lukio yhdistelmään ja nyt olenkin kiireinen kolmoistutkinto-opiskelija (kolmoistutkinto= ammattitutkinto+koko lukio) Opiskelen siis ihan normaalisti ammattiaineita ammattikoulussa ja päiväaikaan tiistaina ja torstaina lukio-opettajat pitää meille ammattikoululla matematiikkaa, ruotsia, englantia ja äikkää. Muita aineita opiskelen sitten iltalukiossa.
On ollu vähän rankkaa sovittaa koulua ja reenaamista yhteen, nyt talviaikaan kun reenejä saataa olla 5-7 viikossa ja oon käyny ammattikoulun+päivälukiotuntien lisäks joka toinen viikko iltalukiossa kahtena iltana viikossa ja joka toisena viikkona kolmena iltana viikossa. Mutta tästä on selvitty kirjottelemalla aikatauluja ylös ja sitten tekemällä osa reeneistä omatoimisena aamupäivällä tai heti koulun jälkeen.
Lukio-opinnot on tähän asti luistanu ihan mukavasti ja lisäksi oon käyny vielä autokoulussa. Tänään onnistuin itseassa saamaan teoriakokeen läpi ja inssipäivä on sitten 4.1.!
Mutta juu tosiaan, tällästä tää elämä Suomessa on ollu, toisinaan vähän rankempaa ja hankalempaa, toisinaan tosi mukavaa ja aika on kyllä kulunu kun siivillä! Välillä on ollu hankalaa sopeutua, varsinkin kun sysksystä oli paljon pimeitä iltoja ja ilmat alko pimentyä, mutta nyt kun joulu jo alkaa olla ovella, alkaa pahin olla ohi. Reenit on kanssa tuonu paljon rytmiä ja energiaa arkeen kun on säännöllisesti käyny liikkumassa. Nyt vaan kun sais aikataulutettua kaikki menot sopivasti niin loistavaa!
