Tuntuu vähän oudolta ajatella että oon majaillu Suomessa jo yli puoli vuotta! Mutta sitten taas toisaalta, tuntuu ihan siltä että siitä on IÄISYYS kun oon viimeeks nähdy miun rakkaita brassikavereita! Mitäs jos alottaisin tarinan ihan alusta...
...12.5.2012 Aamulla kohti Uberlandian lentokenttää ekan perheen host-siskon & veljen kanssa. Siellä sitten hyvästit ja kohti Sao Pauloa. Uberlandiassa olin siinä suhteessa onnekas etten joutunut maksamaan ylimääräsestä lentolaukusta mitään! Heitin vaan laukut hihnalle ja hymyilin nätisti.. Eli siis yhteensä miulla oli 2x24kg+pesäpallomaila+käsimatkatavara joka oli kahessa laukussa sekin. Ja matkatavararajoitushan oli 1x24kg+yks käsimatkatavara.
Lensin tosiaan Sao Pauloon, Congonhasin kansalliselle lentokentälle. Siellä keräilin miun järkyttävän tavaravuoren kärryyn ja lähdin metsästämään taksia. Lopulta löysin taksin ja saatin ahdettua miun tavarat kyytiin, ja niin alkoi matka Sao Paulon kansainväliselle lentokentälle, Guarulhokselle. Vähän yli tunnin taksimatkan aikana ehdittyyn jutella taksikuskin kanssa kaikesta mahdollisesta. Voihan se kuullostaa hassulta, mutta tuo taksimatka on ehkä yks miun parhaimmista muistoista Brasiliasta. Se taksikuski oli niin perinteisen brassin perikuva. Hän kerto niin auliisti miulle Sao Paulosta, kyseli Suomesta ja siitä miten miun vuosi oli menny, kerto paljon perheestään ja siitä miten hän tykkää soittaa kitaraa. Uskokaa tai älkää, kun hää sitten lopulta jätti miut Guarulhoksen lentokentälle, tää kyseinen taksikuski melkein itki kun hän toivotti miulle hyvää ja turvallisa kotimatkaa ja kaikkea hyvää elämässä! Toivotin kyllä ihan yhtä sydämelliset terveiset takasin : )
Kansainvälisellä lentokentällä sainkin sitten odotella useemman tunnin ennen kuin pääsin edes tekemään check-in:ä. Kattelin miniläppärillä Criminal Mindsia ja lueskelin. Kun vihdoin sain check inin tehtyä ja järkyttävän tavaravuoren pois käsistäni. Check-in:ssä miulle sanottiin et tartteis maksaa ylimäärästä toisesta laukusta, mutta sitten kun kävin Lufthansan toimistossa niin pääsin siitäkin pälkähästä, eli en maksanu taaskaan mitään!
Kiertelin ympäri lentokenttää ja kävin syömässä. Vihdoin viimein pääsin sitten koneeseen ja matka kohti Eurooppaa pääs alkamaan. Miulla oli ihan ok paikka koneen loppuosassa ikkunapaikalla. Tosin miun vieressä oli jokun ranskalainen joka ei puhunu miulle sanaakaan ja ilmeisesti sammu(?) jossain vaiheessa lentoa koska en saanu sitä herätettyä kun olisin halunnu vessaan : D Lento oli aika tylsä, selailin siinä lehtiä ja yritin kuunnella äänikirjaa ja katella leffaa. Nukuin ihan vähän mutta siinä se aika sitten loppujenlopuks kulu. Kun päästiin Saksaan, Muncheniin metsästin kentältä suihkun ja kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet matkavaatteiden sijasta (maailman ihanin tunne päästä suihkuun 12h lennon jälkeen!). Loppuajan hortoilin ympäri lentokenttää ja oottelin että miun iskän serkku Liisa pääs pois töistä. Hää on Munchenin lentokentällä töissä ja tuli sitten moikkaamaan miuta. Käytiin siinä syömässä välipalaa ja sitten miun lento lähtikin jo kohti Suomea ja Helsinkiä.
Helsinkiin taisin saapua joskus illalla klo 18 pintaan jos oiken muista. Siellä oottelin matkatavarat mukaan, jotka itseassa kaikki saapukin ihan ajallaan ja sitten näinkin perheen pitkästä aikaa. Miun pikkuveli oli kasvanu varmaan 10cm!
Lentokentältä lähdettiin kohti Lappeenrantaa. Pysähdyttiin Korian ABC:llä syömässä, jossain söin pizzaa : D Kotona oltiin joskus illasta. Purin illasta vielä hieman laukkuja ja metsästelin kavereiden ympäri taloa sijottelemia viheitä seuraavasta päivästä ja sitten menin nukkumaan.
Seuraava päivä tais olla äitienpäivä, eli käytiin vanhempien ja isovanhempien kanssa syömässä. Olin aika pihalla muutamasta seuraavasta päivästä, olin niin väsyny. Illasta miun kaverit tuli käymään, mikä oli aika yllätys koska olin niin koomassa etten ollut tajonnu niiden jättämiä vihjeitä...
Muuten Suomeen saapumisen jälkeen nautin Suomen kesästä, kävin kesätöissä ja alottelin taas pesäpallon treenaamisen. Kunto oli kyllä aika pohjilla kun reenit alotin, huhhuh, hävettää ees muistella, vaikka en nyt vieläkään missään huippukunnossa ole. Pääsin kesällä pelaamaan muutaman pelinkin, mikä tuli miulle ehkä jollain tavalla vähän yllätyksenä, koska en olettanut pelaavani yhtään peliä koko kesänä. Loppujen lopuks tuli kokeiltua jopa ihan uutta pelipaikkaa, eli juoksin yhen pelin kopparin paikalla. Ei se nyt ihan kovin kehuttavasti menny, mutta ois voinu mennä huonomminkin. Kauden viimonen peli Sotkamossa oli myös kiva kokemus. Kauden jälkeen ei tarttenut miettiä jatkanko pesäpalloa vai en, vuoden tauko oli aikalailla selkeyttäny ajatukset ja odotin jo innolla syysreenien alkamista.
Kesän aikana miun piti tehdä myös päätös siitä, jatkanko ammattikoulussa vai vaihdanko lukioon. Hain yhteishaussa Lyseon lukioon ja pääsinkin sinne, mutta loppujenlopuks päädyin kuitenkin ammattikoulu+lukio yhdistelmään ja nyt olenkin kiireinen kolmoistutkinto-opiskelija (kolmoistutkinto= ammattitutkinto+koko lukio) Opiskelen siis ihan normaalisti ammattiaineita ammattikoulussa ja päiväaikaan tiistaina ja torstaina lukio-opettajat pitää meille ammattikoululla matematiikkaa, ruotsia, englantia ja äikkää. Muita aineita opiskelen sitten iltalukiossa.
On ollu vähän rankkaa sovittaa koulua ja reenaamista yhteen, nyt talviaikaan kun reenejä saataa olla 5-7 viikossa ja oon käyny ammattikoulun+päivälukiotuntien lisäks joka toinen viikko iltalukiossa kahtena iltana viikossa ja joka toisena viikkona kolmena iltana viikossa. Mutta tästä on selvitty kirjottelemalla aikatauluja ylös ja sitten tekemällä osa reeneistä omatoimisena aamupäivällä tai heti koulun jälkeen.
Lukio-opinnot on tähän asti luistanu ihan mukavasti ja lisäksi oon käyny vielä autokoulussa. Tänään onnistuin itseassa saamaan teoriakokeen läpi ja inssipäivä on sitten 4.1.!
Mutta juu tosiaan, tällästä tää elämä Suomessa on ollu, toisinaan vähän rankempaa ja hankalempaa, toisinaan tosi mukavaa ja aika on kyllä kulunu kun siivillä! Välillä on ollu hankalaa sopeutua, varsinkin kun sysksystä oli paljon pimeitä iltoja ja ilmat alko pimentyä, mutta nyt kun joulu jo alkaa olla ovella, alkaa pahin olla ohi. Reenit on kanssa tuonu paljon rytmiä ja energiaa arkeen kun on säännöllisesti käyny liikkumassa. Nyt vaan kun sais aikataulutettua kaikki menot sopivasti niin loistavaa!
maanantai 17. joulukuuta 2012
perjantai 11. toukokuuta 2012
Viimeinen ilta
Tähän asti on nyt polkua kuljettu. Tässä viettelen viimeistä iltaa hostsiskon opiskelijakämpällä täällä lähtökaupungissa (missä lentokenttä josta lennän Sao Pauloon), eli Uberlandiassa. Tänne tulin bussilla.
Eilen vietettiin kavereitten kanssa pienmuotosia läksiäisiä. Arthur sattu tulemaan kipeeks, joten päätettiin viettää ilta sen talolla ulos suuntamisen sijasta. Syötiin jäätelöä ja pizzaa, muisteltiin kaikkia hyvijä juttuja, jaettiin läksijäislahjoja! Tein kavereille sellanen pienen kirjan missä on kaikkia yhteisiä muistoja ja valokuvia. Jätin myös Suomitavaroita, eli suomenlipun ja muuta tavaraa.
Tänään oli viimeinen päivä koulussa. Ei oikeestaan tehty paljoa mitään erikoista, juteltiin ja juteltiin. Tein vielä pari koetta (historia ja taide). Koulussa kiittelin luokkakavereita (jotka on aivan mahtavia, miulle sattu tosi ihana luokka!) Luokka oli tehny miulle pienen vihkosen johon kaikki oli kirjottanu jotain pientä. Ite vein kouluun pienen Brasilian lipun, johon kaikki kirjoitti jotain pientä. Laitoin sen miun Rotarytakin selkäosaan. Jätin luokkakavereille kehystetyn kuvan ja muutamia Suomijuttuja. Kun pääsen Suomeen aion lähettää suklaata ja jotain karkkeja kiitokseks mahtavasta vuodesta! Kavereitten hyvästeleminen oli kieltämättä tosi raskasta ja tippa linssissähän sitä oltiin puolin ja toisin.
Ilosen yllätyksen koin koulun jälkeen kun kävin nopeasti vielä moikkaamassa Arthuria, joka on edelleen kipeenä, tulin koulusta kotiin ja muutama kaveri oli valmiina kotona odottamassa.
Viimeiset pari päiväää on ollu aika rankkoja. Kävin mm. tokan hostperheen kanssa syömässä grilliruokaa ja jättämässä hyvästit. Samoin kavereitten kanssa tuli vietettyä runsaasti aikaa. Tänään koin vaihtovuoden hirveimmät hetket kun olin pakkaamassa matkalaukkuja (jätin ihan viimesille tunneille, en vaan saanu pakattuu aikasemmin..) Tosiaan pakkasin laukkuja ja muutama kaveri kävi siinä sitten vielä hyvästelemässä ja siinä sitten yritin itkemisen ja puhumisen välissä pakata jotenkin! Oli ihan hirveetä pakata kun kaikki tavarat mitä laitoin laukkuun muistutti jostain kivasta muistosta!
Nyt on sitten tavarat pakattu ja tosiaan täällä hostsiskon asunnolla toisessa kaupungissa oon tän illan. Kahdeksan tunnin päästä pitäisi jo olla lentokentällä! Fiilikset on edelleen sekavat, tuntuu ihan hirveeltä jättää kaikki kaverit ja elämä tänne mutta sitten taas oon ihan riemuissani näkemässä Suomikaverit ja perheen!
Pahottelut sekavasta teksistä, väsyttää ja silmiin särkee, sen siitä saa kun itkee. Mutta tää vuosi yli kyllä kaikkien kyynelten arvonen!
E alguma coisa tambem em portugues, porque eu sei que minha mae da minha primeira familia vai ler isso. Muito muito obrigada para voce e sua familia! Foi um ano incrivel. Nunca vou esquecer voces! Vou sentir muitas saudades, mas quem sabe, talvez vou voltar um dia. Agora estou muito cansada e nao vou escrever mais, mas quando vou chegar á Finlandia vou escrever mais, tá bom? Saudades de voces e meus amigos!
Terveisin,
Laura
Eilen vietettiin kavereitten kanssa pienmuotosia läksiäisiä. Arthur sattu tulemaan kipeeks, joten päätettiin viettää ilta sen talolla ulos suuntamisen sijasta. Syötiin jäätelöä ja pizzaa, muisteltiin kaikkia hyvijä juttuja, jaettiin läksijäislahjoja! Tein kavereille sellanen pienen kirjan missä on kaikkia yhteisiä muistoja ja valokuvia. Jätin myös Suomitavaroita, eli suomenlipun ja muuta tavaraa.
Tänään oli viimeinen päivä koulussa. Ei oikeestaan tehty paljoa mitään erikoista, juteltiin ja juteltiin. Tein vielä pari koetta (historia ja taide). Koulussa kiittelin luokkakavereita (jotka on aivan mahtavia, miulle sattu tosi ihana luokka!) Luokka oli tehny miulle pienen vihkosen johon kaikki oli kirjottanu jotain pientä. Ite vein kouluun pienen Brasilian lipun, johon kaikki kirjoitti jotain pientä. Laitoin sen miun Rotarytakin selkäosaan. Jätin luokkakavereille kehystetyn kuvan ja muutamia Suomijuttuja. Kun pääsen Suomeen aion lähettää suklaata ja jotain karkkeja kiitokseks mahtavasta vuodesta! Kavereitten hyvästeleminen oli kieltämättä tosi raskasta ja tippa linssissähän sitä oltiin puolin ja toisin.
Ilosen yllätyksen koin koulun jälkeen kun kävin nopeasti vielä moikkaamassa Arthuria, joka on edelleen kipeenä, tulin koulusta kotiin ja muutama kaveri oli valmiina kotona odottamassa.
Viimeiset pari päiväää on ollu aika rankkoja. Kävin mm. tokan hostperheen kanssa syömässä grilliruokaa ja jättämässä hyvästit. Samoin kavereitten kanssa tuli vietettyä runsaasti aikaa. Tänään koin vaihtovuoden hirveimmät hetket kun olin pakkaamassa matkalaukkuja (jätin ihan viimesille tunneille, en vaan saanu pakattuu aikasemmin..) Tosiaan pakkasin laukkuja ja muutama kaveri kävi siinä sitten vielä hyvästelemässä ja siinä sitten yritin itkemisen ja puhumisen välissä pakata jotenkin! Oli ihan hirveetä pakata kun kaikki tavarat mitä laitoin laukkuun muistutti jostain kivasta muistosta!
Nyt on sitten tavarat pakattu ja tosiaan täällä hostsiskon asunnolla toisessa kaupungissa oon tän illan. Kahdeksan tunnin päästä pitäisi jo olla lentokentällä! Fiilikset on edelleen sekavat, tuntuu ihan hirveeltä jättää kaikki kaverit ja elämä tänne mutta sitten taas oon ihan riemuissani näkemässä Suomikaverit ja perheen!
Pahottelut sekavasta teksistä, väsyttää ja silmiin särkee, sen siitä saa kun itkee. Mutta tää vuosi yli kyllä kaikkien kyynelten arvonen!
E alguma coisa tambem em portugues, porque eu sei que minha mae da minha primeira familia vai ler isso. Muito muito obrigada para voce e sua familia! Foi um ano incrivel. Nunca vou esquecer voces! Vou sentir muitas saudades, mas quem sabe, talvez vou voltar um dia. Agora estou muito cansada e nao vou escrever mais, mas quando vou chegar á Finlandia vou escrever mais, tá bom? Saudades de voces e meus amigos!
Terveisin,
Laura
lauantai 5. toukokuuta 2012
7 Päivää
7 Päivää
Tasan viikon päästä tähän aikaan oon lentokoneessa lentämässä kohti Saksaa. Ajatuksena tuo tuntuu vielä tosi kaukaselta! Ei sitä vaan jotenkin osaa vielä sisäistää että kohta oon jo takasi Suomessa. Tulijaisten ostamisen oon jo saanu melkein päätökseen.
Eilen oli viimenen Rotarykokous. Muistan kun pidin ensimmäisen 1,5kk täällä asumisen jälkeen Rotarykokouksessa esitelmän Suomesta portugaliks. Tein powerpoint esitelmän missä oli kuvia Suomesta ja jotain faktoja. Luin suoraan paperista mitä olin host äitin kanssa kirjottanu. Muistan, että jänniti ihan hirveesti kun sillon ei vielä ollu kieli hallussa.
Eilistä varten olin jälleen valmistanu powerpoint esityksen, tällä kertaa niistä kuvista mitä täällä on kertyny. Voin ylpeenä kertoa, että eilen miulla ei ollu minkäännäköstä paperia apunani kun esitin miun esitelmän. Mielessäni olin jo hieman miettiny mitä sanon, mutta suurimmaksi osaksi sävelsin mennessäni. Oon aina ollu vähän jännittäjä mitä erilaisiin esitelmiin tulee, mutta eilen oikeesti nautin siitä kun sain kertoa ihmisille siitä miten miun vuosi on menny, mitä oon oppinu ja mitä tehny. Samoin esitin myös isot kiitokset miun isäntäperheille jotka molemmat oli aivan mahtavia ja samoin Rotareille joiden toiminta on ollu loistavaa! Sanoin isot aplodit esitykseni jälkeen ja monet kehuivat miun kielitaitoa! Oli ihan mahtava ja itsensä ylittäny fiilis huomata että opin kielen, vaikka se alkuun tuntukin ihan mahdottomalta ja pääsin yli esiintymisjännityksestä!
Sain Rotaryklubin presidentiltä muistoksi rasiassa olevan kaiverretun laatan missä on miun nimi ja muutama valittu sana. Kokouksen päätyttyä otettiin paljon valokuvia ja monet tuli toivottamaan hyvää matkaa ja kaikke hyvää elämään ja tarjoamaan petipaikkaa jos koskaan eksyn takaisin Brasiliaan. 2014 vois olla ehkä mahdollista palailla jalkapallon maailmancupin merkeissä, aika näyttää!
Muuten päivät on vieriny ihan normaalisti, viimesistä päivistä oon ottanu ilon irti lähinnä kavereitten kanssa aikaa vietellessä. Pikkuhiljaa pitäisi kait ryhtyä kattelemaan mitä vien takaisin Suomeen ja mitä jätän tänne.
Tämän pään kavereille oon myös yrittäny kehitellä jotain pientä muistamista. Ostin vihkon johon tein ite kannet kivoista kuvista jne. Sisälle kirjottelin insidevitsejä, mietelauseita ja kiitokset ja tietenkin valokuvia.
Isäntäperheille teetin kanssa valokuvat jotka laitoin nätteihin kehyksiin.
Fiilikset on tällähetkellä vähän sekavat, tietty oon tosi innoissani palaamassa Suomeen, näen perheen ja kaverit jne, mutta jään ihan varmasti kaipaamaan täältä monia asioita. Suomeen paluussakin on kuitenkin oma tottumisensa. Täällä oon tottunu elämään aika rentoa elämää, eli Suomessa pitää sitten ottaa itteään vähän niskasta kiinni ja reipastua. Alkaa työt, reeni ja lopulta myös koulukin.
Mutta, onneks täällä on vielä viikko aikaa, ja sinä aikana ei paljoa huolet paina :)
Tasan viikon päästä tähän aikaan oon lentokoneessa lentämässä kohti Saksaa. Ajatuksena tuo tuntuu vielä tosi kaukaselta! Ei sitä vaan jotenkin osaa vielä sisäistää että kohta oon jo takasi Suomessa. Tulijaisten ostamisen oon jo saanu melkein päätökseen.
Eilen oli viimenen Rotarykokous. Muistan kun pidin ensimmäisen 1,5kk täällä asumisen jälkeen Rotarykokouksessa esitelmän Suomesta portugaliks. Tein powerpoint esitelmän missä oli kuvia Suomesta ja jotain faktoja. Luin suoraan paperista mitä olin host äitin kanssa kirjottanu. Muistan, että jänniti ihan hirveesti kun sillon ei vielä ollu kieli hallussa.
Eilistä varten olin jälleen valmistanu powerpoint esityksen, tällä kertaa niistä kuvista mitä täällä on kertyny. Voin ylpeenä kertoa, että eilen miulla ei ollu minkäännäköstä paperia apunani kun esitin miun esitelmän. Mielessäni olin jo hieman miettiny mitä sanon, mutta suurimmaksi osaksi sävelsin mennessäni. Oon aina ollu vähän jännittäjä mitä erilaisiin esitelmiin tulee, mutta eilen oikeesti nautin siitä kun sain kertoa ihmisille siitä miten miun vuosi on menny, mitä oon oppinu ja mitä tehny. Samoin esitin myös isot kiitokset miun isäntäperheille jotka molemmat oli aivan mahtavia ja samoin Rotareille joiden toiminta on ollu loistavaa! Sanoin isot aplodit esitykseni jälkeen ja monet kehuivat miun kielitaitoa! Oli ihan mahtava ja itsensä ylittäny fiilis huomata että opin kielen, vaikka se alkuun tuntukin ihan mahdottomalta ja pääsin yli esiintymisjännityksestä!
Sain Rotaryklubin presidentiltä muistoksi rasiassa olevan kaiverretun laatan missä on miun nimi ja muutama valittu sana. Kokouksen päätyttyä otettiin paljon valokuvia ja monet tuli toivottamaan hyvää matkaa ja kaikke hyvää elämään ja tarjoamaan petipaikkaa jos koskaan eksyn takaisin Brasiliaan. 2014 vois olla ehkä mahdollista palailla jalkapallon maailmancupin merkeissä, aika näyttää!
Muuten päivät on vieriny ihan normaalisti, viimesistä päivistä oon ottanu ilon irti lähinnä kavereitten kanssa aikaa vietellessä. Pikkuhiljaa pitäisi kait ryhtyä kattelemaan mitä vien takaisin Suomeen ja mitä jätän tänne.
Tämän pään kavereille oon myös yrittäny kehitellä jotain pientä muistamista. Ostin vihkon johon tein ite kannet kivoista kuvista jne. Sisälle kirjottelin insidevitsejä, mietelauseita ja kiitokset ja tietenkin valokuvia.
Isäntäperheille teetin kanssa valokuvat jotka laitoin nätteihin kehyksiin.
Fiilikset on tällähetkellä vähän sekavat, tietty oon tosi innoissani palaamassa Suomeen, näen perheen ja kaverit jne, mutta jään ihan varmasti kaipaamaan täältä monia asioita. Suomeen paluussakin on kuitenkin oma tottumisensa. Täällä oon tottunu elämään aika rentoa elämää, eli Suomessa pitää sitten ottaa itteään vähän niskasta kiinni ja reipastua. Alkaa työt, reeni ja lopulta myös koulukin.
Mutta, onneks täällä on vielä viikko aikaa, ja sinä aikana ei paljoa huolet paina :)
lauantai 28. huhtikuuta 2012
2vk kotiinpaluuseen
13 päivää kotiinpaluuseen. Tuntemukset on vähän sekavat. Totta kai on ihana mennä kotiin, nähdä kaikki rakkaat ihmiset, tutut paika jne. Mutta sitten taas uudet ystävät jää tänne. Jään kaipaamaan tätä elämän huolettomuutta ja rentoutta. Mutta, tästä kaikesta lisää myöhempänä! Ja siis syy miksi näin aikaseen jo lähden, on että A) lähden lomamatkalle vanhempien kanssa, B) Kesätyöt alkaa!
Mutta, ajattelin tällä kertaa kirjotaa millasella kaavalla suurinpiirtein miun normaali päivä täällä Brasiliassa kulkee!
6:36 Herätys, aamupala, hampaitten harjaus ja koulupuku niskaan.
7:00 Kävellen kouluun, matkaa ehkä 0,5km.
7:10 Koulu alkaa. 3x50min tunteja ilman välitunteja. Aktiviteetteinä yleensä kirjan/lehden lukeminen, portugalin opiskelua, sudokuja, sanaristikoita, juttelua, opiskelua, ehkä jopa nukkumista riippuen opettajasta..... Eli ei ihan samanlainen meininki kun Suomessa.
9:40 Välitunti 20min. Aikaa syödä jotain pientä, jutella kavereitten kanssa.
10:00 Tunnit jatkuu, aktiviteetit suurinpiirtein samoja kun aamupäivästäkin. Perjataisin kaksi viimosta tuntia on kokeita ja sillon koulusta pääsee puol tuntia aikasemmin eli klo 12:00 pintaan, tai riipuen siitä miten nopeesti/hitaasti teet kokeet.
12:30 Koulupäivä päättyy. Kävellen kotiin.
Tästä siis huomaa että koulu täällä on tosi erilaistan kun Suomessa. Samoin täällä koulu on rennompaa, opettajat on enemmän kavereita, tunneilla ei oo pakko tehdä mitään jos ei halua. Opettajat ei oikeastaan kiinnitä mitään huomiota niihin keitä ei kiinnosta, kunhan ei häiristse pahasti tuntia. Siis, jos nukuttaa, voit nukkua. Jos haluat jutella, voit jutella, kunhat pidät äänenvoimakkuuden normaalina.
13:00 Lounas. Yleensä riisiä, papuja, salaattia, lihaa/kanaa.
Maanantaisin lähden 13:10 huilutunnille jossa soittelen huilua opettajan johdolla noin tunnin. Tällä hetkellä hallussa on kolme biisiä (Breaking of the Fellowship theme, Asa Branca ja pätkä Bethovenin 9 sinfoniaa) joka on mahtava saavutus miulle, koska olen musikaalisesti täysin saamaton!
Maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin suuntaan kuntosalille klo 16:00 kävellen, matkaa suuntaansa kertyy noin 5km. Ennen tätä katon joka päivä telkkarista Criminal Minds-ohjelman klo 15:00, tai jos päivällä en ehdi katsoa, katon illasta 20:00. Elän ihan taivaassa kun täällä on telkkarikanava josta tulee vaan rikosdraamoja (Criminal Minds, CSI, NCIS, Body of Proof etc.) Kuulostaapa kaavamaiselta tähän mennessä miun päivä haha!
Kuntosalilla treenailen yhessä miun tokan perheen host-siskon kanssa. Kuntosalilta kotiudun joskus klo 18:00 aikoihin jonka jälkeen yleensä nappaan jotain syömistä, datailen hetken, luen kirjaa tai lähen käymään kaverilla tai keskustassa hoitelemassa asioita.
Torstaisin ja perjantaisin en mee kuntosalille ja ne päivät ylensä käytän kavereitten kanssa hengailessa, shoppaillessa etc. Näinä päivinä käyn juoksemassa tunnin-puoltoista läheisellä lammella klo 18:00 jälkeen kun ilma on ehtiny jo vähän viilentyä. Torstaisin on klo 20:00 Rotarykokous jossa käyn epäsäännöllisen säännöllisesti eli kerran-pari kuukaudessa kuuntelemassa (ruinaamassa kuukausittaista 150realin taskurahaa) ja syömässä maukasta ruokaa...!
Viikonloput menee nukkuessa pitkään, kavereitten kanssa hengaillessa, rentoutuessa, pienen kävelyn tai juoksulenkin merkeissä. Eli siis todellakin aika normaalia elämää täällä viettelen, mitä nyt välillä eteen tulee jotain juhlia, retkiä jne.
Kaupunki on tullu aika tutuks tässä yhdeksän kuukauden aikana, ja samoin keskustan kauppojen ja liikkeiden henkilökunta on tullu tutuks. Erotun hyvin massasta blondeilla hiuksilla ja jään ihmisten mieliin. Yleensä aina kun meen mihin tahansa kauppaan ihmiset kyselee kuulumisia ja mitä oon tykänny Brasiliasta ja millon oon palaamassa takasin kotiin. Välillä en tiiä pitäskö itkeä vai nauraa kun kaupungin jäätelöbaarien omistajien kanssa saatan juuttua juttelemaan useempien kymmenien minuuttien ajan ja miun suosikkijäätelöt muistetaan ulkoa henkilökunnan toimesta...
Mutta toisaalta on hirveen ihanaa kun ihmiset muistaa miut ja on aina mukava vaihtaa kuulumisia, välillä se on taas hirveen ahdistavaa kun kaikki tietää mitä ostan jne! Esim. tällä viikolla menin käymään kirjastossa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja lainauspisteen poika muisti miun koko nimen ja kaivo miun lainauskortin sen enempiä kyselemättä. Ite ihmettelin suu auki :'D
Samoin välillä kun menen käymään jossain paikoissa jossa oon käyny viimeeks joskus sillon 9kk sitten eli ihan vaihtovuoden alussa ihmiset muistaa miut edelleenkin ja kysyy että 'aaaii olet vielä täällä! Luulin että olit jo lähteny!' tai 'Mie oon nähny siut niin useesti kadulla kävelemässä!'
Jotenki on koomista miten paljon kohua yks ulkomaalainen voi aiheuttaa 150 000 ihmisen kapungissa. Lähes päivittäin kuulen huuteluita tyylin 'valkolainen', 'blondi', 'enkeli', 'jenkki' jne + paljonpaljon tuijottelua. Vaihtovuoden alussa kaikki tuo tuntu tosi ahdistavalta mutta nyt siihenkin on jo tottunu. Mutta miusta on elelleen hauskaa kun ihmiset alkaa veikkailemaan mistä oon kotosin, yleensä oon USA:sta, Saksasta, Kanadasta, Tanskasta, Islannista jne. Muutama älypää on kysyny puoliks vitsillä tai tosissaan että oonko A) Meksikosta, B) Thaimaasta tai C) Filippiineiltä....? Monet miehet yrittää aina kadulla tervehtiä miuta englanniks 'Hi!' 'Hello!', yleensä vaan tyydyn jatkamaan matkaa.
Palasin viikko sitten takasin miun ensimmäiseen perheeseen koska toisessa perheessä tuli täyteen vähän yli 4kk. Miun oli tarkotus mennä kolmanteen perheesen mutta perheen isä joutui ilmeisesti johonki leikkaukseen ja mie päädyin takasin ensimmäiseen perheeseen. Toisaalta ois ollu mukava nähdä vielä yhden perheen elämää, mutta oli mukava palata tähän ekaan perheeseen koska tässä perheessä on tosi rento meininki ja asunto on ihan keskustassa. Ainut miinus on toki että kuntosalille kertyy matkaa se noin 5km suuntaansa. Tosin järvi jossa käyn juoksemassa on lähempänä.
Päiviä on tällä hetkellä jäljellä 13 ja tunnelmat on vähän sekavat. Toki on ihana päästä kotiin ja joinakin päivinä ei vaan malttais enää oottaa kotiinpaluutta mutta sitten taas nyt miulla on elämä myös täällä ja tänne miulle jää monta hyvää ystävää. Oon nauttinu miun ajasta täällä ja elämä on saanu vähän vähemmän mustavalkosen ulottuvuuden ja ajatukset on selvinny oman tulevaisuuden suhteen.
Tuntuu ikävältä ja surulliselta jättää miun ystävät tänne ja luultavasti pala miun sydäntä jää tänne mutta silti on ihana tulla takasin Suomeen, koska jotenki miusta tuntuu että pääsen alottamaan puhtaalta pohjalta ja jotenkin tuntuu siltä, että kun astun takasin Suomen maaperälle, en palaa takasin vanhaan elämään vaan alotan jälleen täysin uuden seikkailun! Alotan työt, aion panostaa enemmän opiskeluun ja tietenkin pesäpallon pariin on taas mahtava päästä!
Mutta tiivistettynä, näiden yhdeksän kuukauden aikana oon oppinu ymmärtämään paremman elämää ja maailmaa. Oon kasvanu henkisesti, ymmärrän että maailmassa tapahtuu pahoja asioita jatkuvasti ja että kaikkia asioita ei voi korjata, vaikka miten paljon yrittäisikin. Mutta myös pienet asiat voi aiheuttaa todella paljon iloa. Ehkä yks miun vuoden parhaita muistoja on, kun opetin yhdelle miun parhaalle kaverille pienenpienen elämänfilosofian "kun kaikki näyttää toivottomalta ja sydän tuntuu raskaalta, katso tienvarressa kasvavaa pientä kukkaa ja ajattele että ainakin sen kukka on kaunis". Ja kun eräänä päivänä muutaman kuukauden kuluttua sama kaveri toistaa sanasta sanaan miun omat sanat huonona päivänä miulle, sai se todellakin hymyn huulille.
Ja vaikki jokinen päivä täällä ei oo ollu paratiisissa elämistä ja palmupuitten alla kävelyä on tää kaikki ollun lähtemisen arvosta. Totta, hauskaa on ollu ja oon nauranu niin pitkään etten pysty enää hengittämään mutta on myös tullu itkettyä, huudettua, itsesäälittyä ja muutaman kertaan pyöritelty mielessä ajatusta että nyt riitti, lähden kotiin. Ja ehkä kuitenkin, ne kaikista hankalimmat hetken on opettanu kaikista eniten. Voin ylpeänä sanoa, että täällä ollaan yhä, en luovuttanut, monta päivää takana toisella puolella merta ja mitään en kadu! Totta, useampana kun yhtenä päivänä on tullu kuunneltya Ismo Alangon biisiä 'Vittun kun vituttaa' (anteeks äiti... ;) ) mutta sen jälkeen yleensä tuppaa taas hiipimään hymy huulille.
En voi mitenkään kiittää riittävästi miun vanhempia ja muuta perhettä/sukua, jotka uskalsivat antaa miun koittaa omia siipiäni, käyttivät paljon rahaa tähän kokemukseen ja olivat tukena koko tän vaihtovuoden aikana. Puhumattakaan niistä hetkistä kun jompikumpi mummoista lähetti yllätyksenä suklaata, sitä ilon määrää!
Samoin iso kiitos Rotarylle että sain mahdolliseuuden kokea tän kaiken!
Viimesimpänä, mutta ei vähäsempänä kuuluu iso kiitos kaikille miun ystäväille. Kaikki se tuki mitä oon teiltä saanu vuoden aikana, en voi mitenkään kiittää tarpeeks!
Mutta, tää ei oo vielä ohi, 13 päivää jäljellä ja niin paljon vielä kokematta. 12.5, klo 18.15 Helsingissä, sitä odotellessa!
Terveisiä kaikille,
-Laura
Mutta, ajattelin tällä kertaa kirjotaa millasella kaavalla suurinpiirtein miun normaali päivä täällä Brasiliassa kulkee!
6:36 Herätys, aamupala, hampaitten harjaus ja koulupuku niskaan.
7:00 Kävellen kouluun, matkaa ehkä 0,5km.
7:10 Koulu alkaa. 3x50min tunteja ilman välitunteja. Aktiviteetteinä yleensä kirjan/lehden lukeminen, portugalin opiskelua, sudokuja, sanaristikoita, juttelua, opiskelua, ehkä jopa nukkumista riippuen opettajasta..... Eli ei ihan samanlainen meininki kun Suomessa.
9:40 Välitunti 20min. Aikaa syödä jotain pientä, jutella kavereitten kanssa.
10:00 Tunnit jatkuu, aktiviteetit suurinpiirtein samoja kun aamupäivästäkin. Perjataisin kaksi viimosta tuntia on kokeita ja sillon koulusta pääsee puol tuntia aikasemmin eli klo 12:00 pintaan, tai riipuen siitä miten nopeesti/hitaasti teet kokeet.
12:30 Koulupäivä päättyy. Kävellen kotiin.
Tästä siis huomaa että koulu täällä on tosi erilaistan kun Suomessa. Samoin täällä koulu on rennompaa, opettajat on enemmän kavereita, tunneilla ei oo pakko tehdä mitään jos ei halua. Opettajat ei oikeastaan kiinnitä mitään huomiota niihin keitä ei kiinnosta, kunhan ei häiristse pahasti tuntia. Siis, jos nukuttaa, voit nukkua. Jos haluat jutella, voit jutella, kunhat pidät äänenvoimakkuuden normaalina.
13:00 Lounas. Yleensä riisiä, papuja, salaattia, lihaa/kanaa.
Maanantaisin lähden 13:10 huilutunnille jossa soittelen huilua opettajan johdolla noin tunnin. Tällä hetkellä hallussa on kolme biisiä (Breaking of the Fellowship theme, Asa Branca ja pätkä Bethovenin 9 sinfoniaa) joka on mahtava saavutus miulle, koska olen musikaalisesti täysin saamaton!
Maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin suuntaan kuntosalille klo 16:00 kävellen, matkaa suuntaansa kertyy noin 5km. Ennen tätä katon joka päivä telkkarista Criminal Minds-ohjelman klo 15:00, tai jos päivällä en ehdi katsoa, katon illasta 20:00. Elän ihan taivaassa kun täällä on telkkarikanava josta tulee vaan rikosdraamoja (Criminal Minds, CSI, NCIS, Body of Proof etc.) Kuulostaapa kaavamaiselta tähän mennessä miun päivä haha!
Kuntosalilla treenailen yhessä miun tokan perheen host-siskon kanssa. Kuntosalilta kotiudun joskus klo 18:00 aikoihin jonka jälkeen yleensä nappaan jotain syömistä, datailen hetken, luen kirjaa tai lähen käymään kaverilla tai keskustassa hoitelemassa asioita.
Torstaisin ja perjantaisin en mee kuntosalille ja ne päivät ylensä käytän kavereitten kanssa hengailessa, shoppaillessa etc. Näinä päivinä käyn juoksemassa tunnin-puoltoista läheisellä lammella klo 18:00 jälkeen kun ilma on ehtiny jo vähän viilentyä. Torstaisin on klo 20:00 Rotarykokous jossa käyn epäsäännöllisen säännöllisesti eli kerran-pari kuukaudessa kuuntelemassa (ruinaamassa kuukausittaista 150realin taskurahaa) ja syömässä maukasta ruokaa...!
Viikonloput menee nukkuessa pitkään, kavereitten kanssa hengaillessa, rentoutuessa, pienen kävelyn tai juoksulenkin merkeissä. Eli siis todellakin aika normaalia elämää täällä viettelen, mitä nyt välillä eteen tulee jotain juhlia, retkiä jne.
Kaupunki on tullu aika tutuks tässä yhdeksän kuukauden aikana, ja samoin keskustan kauppojen ja liikkeiden henkilökunta on tullu tutuks. Erotun hyvin massasta blondeilla hiuksilla ja jään ihmisten mieliin. Yleensä aina kun meen mihin tahansa kauppaan ihmiset kyselee kuulumisia ja mitä oon tykänny Brasiliasta ja millon oon palaamassa takasin kotiin. Välillä en tiiä pitäskö itkeä vai nauraa kun kaupungin jäätelöbaarien omistajien kanssa saatan juuttua juttelemaan useempien kymmenien minuuttien ajan ja miun suosikkijäätelöt muistetaan ulkoa henkilökunnan toimesta...
Mutta toisaalta on hirveen ihanaa kun ihmiset muistaa miut ja on aina mukava vaihtaa kuulumisia, välillä se on taas hirveen ahdistavaa kun kaikki tietää mitä ostan jne! Esim. tällä viikolla menin käymään kirjastossa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja lainauspisteen poika muisti miun koko nimen ja kaivo miun lainauskortin sen enempiä kyselemättä. Ite ihmettelin suu auki :'D
Samoin välillä kun menen käymään jossain paikoissa jossa oon käyny viimeeks joskus sillon 9kk sitten eli ihan vaihtovuoden alussa ihmiset muistaa miut edelleenkin ja kysyy että 'aaaii olet vielä täällä! Luulin että olit jo lähteny!' tai 'Mie oon nähny siut niin useesti kadulla kävelemässä!'
Jotenki on koomista miten paljon kohua yks ulkomaalainen voi aiheuttaa 150 000 ihmisen kapungissa. Lähes päivittäin kuulen huuteluita tyylin 'valkolainen', 'blondi', 'enkeli', 'jenkki' jne + paljonpaljon tuijottelua. Vaihtovuoden alussa kaikki tuo tuntu tosi ahdistavalta mutta nyt siihenkin on jo tottunu. Mutta miusta on elelleen hauskaa kun ihmiset alkaa veikkailemaan mistä oon kotosin, yleensä oon USA:sta, Saksasta, Kanadasta, Tanskasta, Islannista jne. Muutama älypää on kysyny puoliks vitsillä tai tosissaan että oonko A) Meksikosta, B) Thaimaasta tai C) Filippiineiltä....? Monet miehet yrittää aina kadulla tervehtiä miuta englanniks 'Hi!' 'Hello!', yleensä vaan tyydyn jatkamaan matkaa.
Palasin viikko sitten takasin miun ensimmäiseen perheeseen koska toisessa perheessä tuli täyteen vähän yli 4kk. Miun oli tarkotus mennä kolmanteen perheesen mutta perheen isä joutui ilmeisesti johonki leikkaukseen ja mie päädyin takasin ensimmäiseen perheeseen. Toisaalta ois ollu mukava nähdä vielä yhden perheen elämää, mutta oli mukava palata tähän ekaan perheeseen koska tässä perheessä on tosi rento meininki ja asunto on ihan keskustassa. Ainut miinus on toki että kuntosalille kertyy matkaa se noin 5km suuntaansa. Tosin järvi jossa käyn juoksemassa on lähempänä.
Päiviä on tällä hetkellä jäljellä 13 ja tunnelmat on vähän sekavat. Toki on ihana päästä kotiin ja joinakin päivinä ei vaan malttais enää oottaa kotiinpaluutta mutta sitten taas nyt miulla on elämä myös täällä ja tänne miulle jää monta hyvää ystävää. Oon nauttinu miun ajasta täällä ja elämä on saanu vähän vähemmän mustavalkosen ulottuvuuden ja ajatukset on selvinny oman tulevaisuuden suhteen.
Tuntuu ikävältä ja surulliselta jättää miun ystävät tänne ja luultavasti pala miun sydäntä jää tänne mutta silti on ihana tulla takasin Suomeen, koska jotenki miusta tuntuu että pääsen alottamaan puhtaalta pohjalta ja jotenkin tuntuu siltä, että kun astun takasin Suomen maaperälle, en palaa takasin vanhaan elämään vaan alotan jälleen täysin uuden seikkailun! Alotan työt, aion panostaa enemmän opiskeluun ja tietenkin pesäpallon pariin on taas mahtava päästä!
Mutta tiivistettynä, näiden yhdeksän kuukauden aikana oon oppinu ymmärtämään paremman elämää ja maailmaa. Oon kasvanu henkisesti, ymmärrän että maailmassa tapahtuu pahoja asioita jatkuvasti ja että kaikkia asioita ei voi korjata, vaikka miten paljon yrittäisikin. Mutta myös pienet asiat voi aiheuttaa todella paljon iloa. Ehkä yks miun vuoden parhaita muistoja on, kun opetin yhdelle miun parhaalle kaverille pienenpienen elämänfilosofian "kun kaikki näyttää toivottomalta ja sydän tuntuu raskaalta, katso tienvarressa kasvavaa pientä kukkaa ja ajattele että ainakin sen kukka on kaunis". Ja kun eräänä päivänä muutaman kuukauden kuluttua sama kaveri toistaa sanasta sanaan miun omat sanat huonona päivänä miulle, sai se todellakin hymyn huulille.
Ja vaikki jokinen päivä täällä ei oo ollu paratiisissa elämistä ja palmupuitten alla kävelyä on tää kaikki ollun lähtemisen arvosta. Totta, hauskaa on ollu ja oon nauranu niin pitkään etten pysty enää hengittämään mutta on myös tullu itkettyä, huudettua, itsesäälittyä ja muutaman kertaan pyöritelty mielessä ajatusta että nyt riitti, lähden kotiin. Ja ehkä kuitenkin, ne kaikista hankalimmat hetken on opettanu kaikista eniten. Voin ylpeänä sanoa, että täällä ollaan yhä, en luovuttanut, monta päivää takana toisella puolella merta ja mitään en kadu! Totta, useampana kun yhtenä päivänä on tullu kuunneltya Ismo Alangon biisiä 'Vittun kun vituttaa' (anteeks äiti... ;) ) mutta sen jälkeen yleensä tuppaa taas hiipimään hymy huulille.
En voi mitenkään kiittää riittävästi miun vanhempia ja muuta perhettä/sukua, jotka uskalsivat antaa miun koittaa omia siipiäni, käyttivät paljon rahaa tähän kokemukseen ja olivat tukena koko tän vaihtovuoden aikana. Puhumattakaan niistä hetkistä kun jompikumpi mummoista lähetti yllätyksenä suklaata, sitä ilon määrää!
Samoin iso kiitos Rotarylle että sain mahdolliseuuden kokea tän kaiken!
Viimesimpänä, mutta ei vähäsempänä kuuluu iso kiitos kaikille miun ystäväille. Kaikki se tuki mitä oon teiltä saanu vuoden aikana, en voi mitenkään kiittää tarpeeks!
Mutta, tää ei oo vielä ohi, 13 päivää jäljellä ja niin paljon vielä kokematta. 12.5, klo 18.15 Helsingissä, sitä odotellessa!
Terveisiä kaikille,
-Laura
tiistai 21. helmikuuta 2012
Äitin pyynnöstä!
Yli seittämän kuukautta jo takana ja enää kolme edessä. Päiviä 97 jäljellä. Aika menee niin nopeesti. Koska äiti niin nätisti pyys miuta kirjottaman taas kuulumia, yritän nyt mustini takamutkista muistella mitä tapahtui Rio de Janeirossa, ja kesälomalla yleensäkkin.
Viime postauksen jälkeen tosiaan lähtin käymään yhden toisin vahtarin luona. Amy, meksikolainen tyttö, asuu 5 tunnin bussimatkan päässä miun kaupungista, 40 000 asukkaan kylässä. Pikkukylässä oli tuskasen kuuma, kuumempi kun miun oman kaupungin saunassa... Neljä päivää hurahti siellä nopeesti. Sen jälkeinen viikko kulu tuskanen hitaasti koska odotin Rio de Janeiron reissua niin innolla. Kyseisen viikon käytin milloin panikoimalla että tuun kipeeks enkä pääse lähtemään tai joku olematon tulivuori purkautuu ja lamauttaa lentoliikentään jajjaja. Kaikenmaailman kauhuskenaariot kehittelin minkä takia matkaan en pääsin.
Vihdoin viimein koitti kuitenkin sunnuntai aamu, jolloin laukut pakattuna lähdettiin koko perheen voimin + yhen meksikolaisen pojan kanssa kohti Uberlandiaa. Vietettiin siellä päivä mm. ostarilla. Käytiin illasta vielä elokuvissa josta kotiuduttiin joskus keskiyön pitaan. Aamusta klo 4 oli herätys ja siitä sitten lähdettiin taas koko porukan voimin lentokentälle. Lento lähti klo 6 aamulla. Lentoreitti oli siis suunnitelmien mukaan Uberlandia-Belo Horizonte-Rio de Janeiro. Puolessa matkassa lentoa kapteeni kuitenkin kuulutti, että Belo Horizontessa on niin huono sää, ettei päästä laskeutumaan sinne. Kierreltiin 20min ilmassa ja odoteltiin josko ilma selkenis. Noh, eihän se selvenny ja suunnaksi otettiin Brasília, Brasilian pääkaupunki. Laskeuduttiin sitten sinne, ja alotettiin hulpeen jatkolentojen setviminen n.100 muun matkustajan kanssa. Loppunjenlopuks pääsin jatkolennolle Rioon, mutta sitten ilmeni, että oonkin menossa kotimaan lentokentälle kansainvälisen sijasta, jonne miun sukulaiset saapu tuntia-paria aikasemmin. Soitin sitten tädille, että meen kotimaan lentokentälle, tulkaa sinne, tchau! Ei muuta kun taas juosten koneesee ja kohti RIOA!
Kotimaan lentokenttä oli aika hulppee. Se on ihan meren vieressä ja lähellä suurimpia nähtävyyksiä. Sinne laskeutuminen oli aika upeeta, näin koko Rio de Janeiron. Laskeuduttua hain laukun, joka tuli yllättäen perille, en todellakaan ymmärrä miten se tapahtu, kaikessa siinä vaihtolentohässäkässä, peukut pystyyn brasilialaisille tästä! Täti, kummitäti ja sen mies olikin jo oottamassa miuta kun saavuin.
Pakko myöntää että suomen puhuminen oli vähän tökkivää kun saavuin. Päivien kuluessa sekin kuitenki alko taas sujumaan.
Ajeltiin taksilla mein kämpälle ja siellä tsekattiin ittemme sisään. Sitten lähettiin ettimään jotain pientä syötävää alakerran leipomosta ja mentiin rannalle ottamaan aurinkoo. Oli kauheen kova tuuli, ja se oli myllänny veden tosi likasen näköseks ja kulettanu rantaan paaaljon roskia. Illasta sitten vielä etittiin ruokapaikka, joka nyt oli vähän floppi, mut ruokaa kuitenkin! Taidettiin Suskun ja Minnan kanssa käydä hakemassa jotain tarpeita supermarketistakin, joka oli pienoisen ettimsen takana, mut löyty kuitenkin.
Tiistaina taidettiin harrastaa uima-altailua meidän pienellä altaalla katolla ja illasta lähettiin katsastamaan Barra Shoppingia ja sen vieressä olevaa toista ostaria. Eipä muuten mitään ihmeempiä. Syötiin ostarilla, ja melkein kaikkien lautasilta tais löytyä jonkinlaista stroganoffia.
Keskiviikkona lähdettiin heittämään Apin kanssa ensimmäinen aamulenkki. Sen jälkeen otettiin pieni pulaus uima-altaaseen ja lähdettin bussi kohti Ipanemaa. Ipaneman kaupunginosassa katsastettiin eräs suolavesilampi, jossa nähtiin ensivilaus Kristuspatsaasta vuoren päällä. Sieltä suunnattiin keskustampaan ja kävellessä nähtiin mm. Flamengo jalkapalloseuran klubitalo. Piipahdettii nopeesti Shopping Leblonissa, jossa porukat vaihto rahaa. Käytiin keskustassa syömässä, jossa söin herkullisen kanasalaatin. Tän jälkeen sunnattiin Ipaneman rannalle, jossa sitten löhöiltiin ja illemmasta suunnattiiin taas kotia kohti.
Torstai kului Barra da Tijucan rannalla, eli meidän lähinannalla ja toki käytiin taas aamulenkki heittämässä. Meillä toisaan oli asunto Barra da Tijucan asuinaluella, joka on yks Rion parhaimmista aluista. Maineensa mukaan alue muistuttaa enemmän USA:n Miamia kun Brasiliaan, mutta alue oli kivan viihtysä ja turvallinen. Aamupäivä tosiaan siis makoiltiin rannalla ja iltapäivästä linnottauduimme taas uima-altaalle. Illata käytiin syömässä meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli kerrassaan erinomaista, mut tietty kun meksikolaisesti ruuasta on kyse, ois siinä voinu olla ehkä hieman enemmän potkua.
Perjantaina aamupäivä meni ensimmäisen futismatsin nimissä, joka Laura "Messi" Kontio vei nimiinsä Apii:n hävitessä mm. länkimaalin turvin. Koripallosta ei sitten puhutakkaan. Iltapäivästä lähettiin sitten kattomaan paikallista futispeliä. Porukkaa pelissä ei ihan hirveesti ollu, mutta ainakin turvatoimet oli ison pelin mittakaavassa. Eka puolisko ei ollu niinkään ihmeellistä palloilua, mutta kyllä toinen puoliaika ainakinen suomalaisen jalkapalloilun tason ylitti. Illasta muu porukka meni vielä varsin tasokkaaseen ravinteliin syömään ja mie jäin kämpille.
Lauantaina alko meidän varsinainen turistikierros. Ensimmäisenä etappina oli Sokeritoppavuori. Sinne mentiin sellasella kaapelikärryllä. Näkymät sieltä oli aika huikaset ja Apin sanoja lainaten sinne ois voinut jäädä istumaan ja ihailemaan vaikka koko loppupäiväks. Kuitenkin oli aika liikkuu paikasta toiseen, ja lähdettiin ettimään seuraavaa bussiyheyttä Kristuspatsaalle. Käytiin paikallisesta kioskista ostamassa vähän vettä ja jotain keksejä. Vihdoin odottelus jälkeen satuttiin oikeeseen bussiin, jossa ystävällinen paikallinen meille opasti missä pitää jäädä pois. Patsaalle menevälle junalle oli kuitenkin kova ruuhka, ja jouduttiin odottelemaan useempi tunti ennen kun sinne päästiin. Joutoajanks mentiin istuskelemaan ensimmäiseks yhteen paikalliseen baarin, jossa otettiin hieman kokista jne ja siitä jatkettiin vielä vähän edemmäs ravintolaan, jossa syötiin kunnon ruoka. Tän jälkeen etsiydyttiin takasin Kristuspatsaan juna-asemalle josta bongasin itelleni mm. suomi-brasilia pinssin ja Rio de Janeiro sateenvarjon.
Vihdoin päästiin matkaan, ja suoriuduttiin junalla Kristuspatsaalle. Enemmän tai vähemmän innoissaamme alkoi kuvien ottaminen ja maisemien ihailu. Pakollinen kädet sivuilla suorana kuvakin tuli otettua! Nähtiin mm. auringonlasku patsaalta katellen, oli aika pysäyttävä kokemus käydä siellä ylhäällä. Junalla takasin ala-asemalle ja sieltä suunnattiin bussilla kohti kotia. Taidettiin vaihtaa Ipanemalla bussia. Ipanemalla vaan sattu olemaan "harjotuskarnevaalit" käynnissä ja bussi oli aivan täynnä nuoria. Noh, päästiin kotiin hyvällä fiiliksellä, ja taidettiin käydä vielä illassa supermarketissa ostoksilla.
Sunnuntaina käytiin taas muistaakseni aamufutailemassa, ja jälleen kerran Messi vei. Koripallokin oli tällä kertaa tasasempaa kyytiä. Käytiin vielä altaalla hengailemessa, ja lounasaikaan lähdettiin Apin kanssa luovimaan tietämme kohti legendaarista Maraca-futisstadionia. Bussin ja metron ja muutaman ystävällisen poliisin voimalla löytettiin perille. Maracana on tällä hetkellä rempassa vuoden 2014 maailmancuppia varten, mutta futismuseo oli kuitenkin auki. Sieltä tarkku mukaan valokuvia ja Maracana pinssi miun Rotarytakkiin. Käveltiin stadionin ympäri ja siitten lähdettiin seikkailemaan metrolla kohti centroa. Metrossa tapahtu kuitenkin jotain kummallista, jota aivan täysin mysteeristä joka on vieläkin täysin pimennossa. Joko metrokartta oli täysin ulapalla, tai myö tehtiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa teleportaatio.
Noh, lopulta luovitteen tiemme bussilla centroon, jossa syötiin lounasta ja kateltiin ympärillemme. Illasta käytiin vielä Copacabanalla jossa tehtiin ostoksia. Sieltä sitten "pienoisen" bussin odottelun jälkeen päästiin kotiappäin, vaikka loppumatka tulikin tallattua jalan...Noh, tulipahan ainakin ostettua mehua..
Maanantaina aamufutistelu taas jatku, pelattiin pari pientä poikaa vastaan, jotka meinas viedä meitä... Tämän jälkeen sunnistimme Copacabanalle viettämään rantapäivää. Siellä tuli pelailtua rantafutista. Syötiin myös mm. pizzaa joka oli jälleen maittavaa ja tehtiin lisää ostoksia. Maanantaihin ei tainnu muuta erikoista kuulua.
Tiistaina pelattiin aamufutista neljännen ja viimosen kerran. Ja jälleen Laura "VIVA MESSI!" Kontio vei, ja tälläkertaa tais myös koripallomestaruus jäädä miun nimiin. Tiistaina suunnistettiin vielä centroon katselemaan ympärillemme, käytiin syömässä kiloravintolassa ja suskun ja apin mukaan tarttu pari keräilyautoa.
Keskiviikkona suunnistin heti aamusta surffaamaan, johon minna lähti miuta mukaan vahtimaan. Surffaamine oli äärettömään hauskaa ja haastavaa puuhaa, mutta rakastuin kyllä ihan täysin. Muutaman kerran tuli kyllä kaatuiltua ja muutama haavakin tarttu matkaan, mutta pääsin kyllä seisomaakin mutaman kerran! Iltäpäivästä käytiin vielä lähirannalla. Illasta käytiin vielä syömässä mainiossa liharavintolassa!
Torstaina varmisteltiin miten Air Francen lakko oli vaikuttanu suomisukulaisten lentoon. Iltapäivästä sitten lähettinkin lentokentälle ja mie lähin ensimmäisenä kohti kotia. Lennonvaihto miulla oli Sao Paulossa. Kaikki meni hyvin, mitä nyt pienen flussan takia korvissa kyllä tuntu inhottavalta. Host-perhe oli miuta vastassa Uberlandiassa ja siitä sitten ajeltiin kotiin. Perjantain, lauantain ja sunnuntain käytin lähinnä nukkuessa ja flussaa parannellessa.
Maanantaina suuntana oli taas koulu ja normaaleihin rutiineihin sopeutuminen. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnu koulussa virua, sillä taas olen lomalla keskiviikkoon asti. Tällä hetkellä meillä on menossa Karnevaaliloma!
Eipä täällä tämän ihmeempiä, terveiisä kaikille suomeen ja pahoittelut kirjotusvirheitstä!
-Laura
Viime postauksen jälkeen tosiaan lähtin käymään yhden toisin vahtarin luona. Amy, meksikolainen tyttö, asuu 5 tunnin bussimatkan päässä miun kaupungista, 40 000 asukkaan kylässä. Pikkukylässä oli tuskasen kuuma, kuumempi kun miun oman kaupungin saunassa... Neljä päivää hurahti siellä nopeesti. Sen jälkeinen viikko kulu tuskanen hitaasti koska odotin Rio de Janeiron reissua niin innolla. Kyseisen viikon käytin milloin panikoimalla että tuun kipeeks enkä pääse lähtemään tai joku olematon tulivuori purkautuu ja lamauttaa lentoliikentään jajjaja. Kaikenmaailman kauhuskenaariot kehittelin minkä takia matkaan en pääsin.
Vihdoin viimein koitti kuitenkin sunnuntai aamu, jolloin laukut pakattuna lähdettiin koko perheen voimin + yhen meksikolaisen pojan kanssa kohti Uberlandiaa. Vietettiin siellä päivä mm. ostarilla. Käytiin illasta vielä elokuvissa josta kotiuduttiin joskus keskiyön pitaan. Aamusta klo 4 oli herätys ja siitä sitten lähdettiin taas koko porukan voimin lentokentälle. Lento lähti klo 6 aamulla. Lentoreitti oli siis suunnitelmien mukaan Uberlandia-Belo Horizonte-Rio de Janeiro. Puolessa matkassa lentoa kapteeni kuitenkin kuulutti, että Belo Horizontessa on niin huono sää, ettei päästä laskeutumaan sinne. Kierreltiin 20min ilmassa ja odoteltiin josko ilma selkenis. Noh, eihän se selvenny ja suunnaksi otettiin Brasília, Brasilian pääkaupunki. Laskeuduttiin sitten sinne, ja alotettiin hulpeen jatkolentojen setviminen n.100 muun matkustajan kanssa. Loppunjenlopuks pääsin jatkolennolle Rioon, mutta sitten ilmeni, että oonkin menossa kotimaan lentokentälle kansainvälisen sijasta, jonne miun sukulaiset saapu tuntia-paria aikasemmin. Soitin sitten tädille, että meen kotimaan lentokentälle, tulkaa sinne, tchau! Ei muuta kun taas juosten koneesee ja kohti RIOA!
Kotimaan lentokenttä oli aika hulppee. Se on ihan meren vieressä ja lähellä suurimpia nähtävyyksiä. Sinne laskeutuminen oli aika upeeta, näin koko Rio de Janeiron. Laskeuduttua hain laukun, joka tuli yllättäen perille, en todellakaan ymmärrä miten se tapahtu, kaikessa siinä vaihtolentohässäkässä, peukut pystyyn brasilialaisille tästä! Täti, kummitäti ja sen mies olikin jo oottamassa miuta kun saavuin.
Pakko myöntää että suomen puhuminen oli vähän tökkivää kun saavuin. Päivien kuluessa sekin kuitenki alko taas sujumaan.
Ajeltiin taksilla mein kämpälle ja siellä tsekattiin ittemme sisään. Sitten lähettiin ettimään jotain pientä syötävää alakerran leipomosta ja mentiin rannalle ottamaan aurinkoo. Oli kauheen kova tuuli, ja se oli myllänny veden tosi likasen näköseks ja kulettanu rantaan paaaljon roskia. Illasta sitten vielä etittiin ruokapaikka, joka nyt oli vähän floppi, mut ruokaa kuitenkin! Taidettiin Suskun ja Minnan kanssa käydä hakemassa jotain tarpeita supermarketistakin, joka oli pienoisen ettimsen takana, mut löyty kuitenkin.
Tiistaina taidettiin harrastaa uima-altailua meidän pienellä altaalla katolla ja illasta lähettiin katsastamaan Barra Shoppingia ja sen vieressä olevaa toista ostaria. Eipä muuten mitään ihmeempiä. Syötiin ostarilla, ja melkein kaikkien lautasilta tais löytyä jonkinlaista stroganoffia.
Keskiviikkona lähdettiin heittämään Apin kanssa ensimmäinen aamulenkki. Sen jälkeen otettiin pieni pulaus uima-altaaseen ja lähdettin bussi kohti Ipanemaa. Ipaneman kaupunginosassa katsastettiin eräs suolavesilampi, jossa nähtiin ensivilaus Kristuspatsaasta vuoren päällä. Sieltä suunnattiin keskustampaan ja kävellessä nähtiin mm. Flamengo jalkapalloseuran klubitalo. Piipahdettii nopeesti Shopping Leblonissa, jossa porukat vaihto rahaa. Käytiin keskustassa syömässä, jossa söin herkullisen kanasalaatin. Tän jälkeen sunnattiin Ipaneman rannalle, jossa sitten löhöiltiin ja illemmasta suunnattiiin taas kotia kohti.
Torstai kului Barra da Tijucan rannalla, eli meidän lähinannalla ja toki käytiin taas aamulenkki heittämässä. Meillä toisaan oli asunto Barra da Tijucan asuinaluella, joka on yks Rion parhaimmista aluista. Maineensa mukaan alue muistuttaa enemmän USA:n Miamia kun Brasiliaan, mutta alue oli kivan viihtysä ja turvallinen. Aamupäivä tosiaan siis makoiltiin rannalla ja iltapäivästä linnottauduimme taas uima-altaalle. Illata käytiin syömässä meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli kerrassaan erinomaista, mut tietty kun meksikolaisesti ruuasta on kyse, ois siinä voinu olla ehkä hieman enemmän potkua.
Perjantaina aamupäivä meni ensimmäisen futismatsin nimissä, joka Laura "Messi" Kontio vei nimiinsä Apii:n hävitessä mm. länkimaalin turvin. Koripallosta ei sitten puhutakkaan. Iltapäivästä lähettiin sitten kattomaan paikallista futispeliä. Porukkaa pelissä ei ihan hirveesti ollu, mutta ainakin turvatoimet oli ison pelin mittakaavassa. Eka puolisko ei ollu niinkään ihmeellistä palloilua, mutta kyllä toinen puoliaika ainakinen suomalaisen jalkapalloilun tason ylitti. Illasta muu porukka meni vielä varsin tasokkaaseen ravinteliin syömään ja mie jäin kämpille.
Lauantaina alko meidän varsinainen turistikierros. Ensimmäisenä etappina oli Sokeritoppavuori. Sinne mentiin sellasella kaapelikärryllä. Näkymät sieltä oli aika huikaset ja Apin sanoja lainaten sinne ois voinut jäädä istumaan ja ihailemaan vaikka koko loppupäiväks. Kuitenkin oli aika liikkuu paikasta toiseen, ja lähdettiin ettimään seuraavaa bussiyheyttä Kristuspatsaalle. Käytiin paikallisesta kioskista ostamassa vähän vettä ja jotain keksejä. Vihdoin odottelus jälkeen satuttiin oikeeseen bussiin, jossa ystävällinen paikallinen meille opasti missä pitää jäädä pois. Patsaalle menevälle junalle oli kuitenkin kova ruuhka, ja jouduttiin odottelemaan useempi tunti ennen kun sinne päästiin. Joutoajanks mentiin istuskelemaan ensimmäiseks yhteen paikalliseen baarin, jossa otettiin hieman kokista jne ja siitä jatkettiin vielä vähän edemmäs ravintolaan, jossa syötiin kunnon ruoka. Tän jälkeen etsiydyttiin takasin Kristuspatsaan juna-asemalle josta bongasin itelleni mm. suomi-brasilia pinssin ja Rio de Janeiro sateenvarjon.
Vihdoin päästiin matkaan, ja suoriuduttiin junalla Kristuspatsaalle. Enemmän tai vähemmän innoissaamme alkoi kuvien ottaminen ja maisemien ihailu. Pakollinen kädet sivuilla suorana kuvakin tuli otettua! Nähtiin mm. auringonlasku patsaalta katellen, oli aika pysäyttävä kokemus käydä siellä ylhäällä. Junalla takasin ala-asemalle ja sieltä suunnattiin bussilla kohti kotia. Taidettiin vaihtaa Ipanemalla bussia. Ipanemalla vaan sattu olemaan "harjotuskarnevaalit" käynnissä ja bussi oli aivan täynnä nuoria. Noh, päästiin kotiin hyvällä fiiliksellä, ja taidettiin käydä vielä illassa supermarketissa ostoksilla.
Sunnuntaina käytiin taas muistaakseni aamufutailemassa, ja jälleen kerran Messi vei. Koripallokin oli tällä kertaa tasasempaa kyytiä. Käytiin vielä altaalla hengailemessa, ja lounasaikaan lähdettiin Apin kanssa luovimaan tietämme kohti legendaarista Maraca-futisstadionia. Bussin ja metron ja muutaman ystävällisen poliisin voimalla löytettiin perille. Maracana on tällä hetkellä rempassa vuoden 2014 maailmancuppia varten, mutta futismuseo oli kuitenkin auki. Sieltä tarkku mukaan valokuvia ja Maracana pinssi miun Rotarytakkiin. Käveltiin stadionin ympäri ja siitten lähdettiin seikkailemaan metrolla kohti centroa. Metrossa tapahtu kuitenkin jotain kummallista, jota aivan täysin mysteeristä joka on vieläkin täysin pimennossa. Joko metrokartta oli täysin ulapalla, tai myö tehtiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa teleportaatio.
Noh, lopulta luovitteen tiemme bussilla centroon, jossa syötiin lounasta ja kateltiin ympärillemme. Illasta käytiin vielä Copacabanalla jossa tehtiin ostoksia. Sieltä sitten "pienoisen" bussin odottelun jälkeen päästiin kotiappäin, vaikka loppumatka tulikin tallattua jalan...Noh, tulipahan ainakin ostettua mehua..
Maanantaina aamufutistelu taas jatku, pelattiin pari pientä poikaa vastaan, jotka meinas viedä meitä... Tämän jälkeen sunnistimme Copacabanalle viettämään rantapäivää. Siellä tuli pelailtua rantafutista. Syötiin myös mm. pizzaa joka oli jälleen maittavaa ja tehtiin lisää ostoksia. Maanantaihin ei tainnu muuta erikoista kuulua.
Tiistaina pelattiin aamufutista neljännen ja viimosen kerran. Ja jälleen Laura "VIVA MESSI!" Kontio vei, ja tälläkertaa tais myös koripallomestaruus jäädä miun nimiin. Tiistaina suunnistettiin vielä centroon katselemaan ympärillemme, käytiin syömässä kiloravintolassa ja suskun ja apin mukaan tarttu pari keräilyautoa.
Keskiviikkona suunnistin heti aamusta surffaamaan, johon minna lähti miuta mukaan vahtimaan. Surffaamine oli äärettömään hauskaa ja haastavaa puuhaa, mutta rakastuin kyllä ihan täysin. Muutaman kerran tuli kyllä kaatuiltua ja muutama haavakin tarttu matkaan, mutta pääsin kyllä seisomaakin mutaman kerran! Iltäpäivästä käytiin vielä lähirannalla. Illasta käytiin vielä syömässä mainiossa liharavintolassa!
Torstaina varmisteltiin miten Air Francen lakko oli vaikuttanu suomisukulaisten lentoon. Iltapäivästä sitten lähettinkin lentokentälle ja mie lähin ensimmäisenä kohti kotia. Lennonvaihto miulla oli Sao Paulossa. Kaikki meni hyvin, mitä nyt pienen flussan takia korvissa kyllä tuntu inhottavalta. Host-perhe oli miuta vastassa Uberlandiassa ja siitä sitten ajeltiin kotiin. Perjantain, lauantain ja sunnuntain käytin lähinnä nukkuessa ja flussaa parannellessa.
Maanantaina suuntana oli taas koulu ja normaaleihin rutiineihin sopeutuminen. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnu koulussa virua, sillä taas olen lomalla keskiviikkoon asti. Tällä hetkellä meillä on menossa Karnevaaliloma!
Eipä täällä tämän ihmeempiä, terveiisä kaikille suomeen ja pahoittelut kirjotusvirheitstä!
-Laura
perjantai 13. tammikuuta 2012
6kk!
6 kuukautta Brasiliassa
185 päivää takana
136 edessä
...ja 13 leffalippua....
Tänään siis 6 kuukautta täyteen! Aika on menny niin nopeesti, muistan niin selväsi kun saavuin enkä ymmärtäny mistään mitään ja kaikki oli niin uutta ja outoa! Nyt portugali kulkee hyvin, eikä kuullosta enää venäjältä tai joltain salakieleltä. Oudoista asioista on tullu arkipäiväsiä ja Suomi tuntuu jotenkin niin kaukaselta unimaailmalta, mutta silti sinne ajottain kaipaa aina takasin. Päivääkään täällä en pois vaihtais, vaikka välillä on ollu huonoja päiviä ja välillä on oikeesti tehny vaan mieli pakata kamat ja lähtee takasin turvalliseen Suomeen. Mutta kaikki ne vastoinkäymiset ja pahat päivät täällä on kasvattanu miuta paljon ihmisenä, ja toivonmukaan palaan aikanani sitten Suomeen kypsempänä ja avarakatseisempana ihmisenä. Oon myös oppinu paljon Brasiliasta maana. Kun kuulin että lähden Brasiliaan, en tiennyt maasta muuta kuin missä se on, mitä kieltä puhutaan, Rio de Janeiro ja Karnevaalit. Oon päässy perehtymään maahan ja kulttuuriin jota luultavasti normituristina ei tulis ihan ensimmäisenä lähettyä katsastamaan.
Mutta, kaks kuukautta oon nytten asunu uuden perheen kanssa. Tykkään kovasti tästä perheestä! Tässä perheessä miulla on isä, äiti, sisko 20v joka asuu kotona ja vanhempi sisko joka on jo naimisissa mut vierailee kyllä päivittäin kotona. Veli on meksikossa vaihtovuottaan viettämässä.
Talo on kakskerroksinen. Yläkerrassa kaikki makuuhuoneet. Miulla on sellanen normaalikokonen makkari ja käytävän toisella puolella oma kylpyhuone. Alakerrasta meiltä löytyy iso keittiä, TV-huone, yhistetty ruoka/oleskelutila/eteinen. Takapihalle meillä on pien läntti ruohoa ja grillauspaikka.
Tässä perheessä kukaan ei puhu sanaakaan englantia mikä on tosi hyvä asia miun kielenoppimisen kannalta. Parissa kuukaudessa oonkin edistyny tosi paljon!
Joulu oli vähän erilainen täällä kun suomessa. Esimerkiks kaikki kaupat oli auki koko jouluaaton (24.12) aina ilta kahdeksaan asti. Muuten päivä oli ihan kuten mikä tahansa päivä, mutta sitten illalla kymmenen aikaan keräännyttiin suvun kanssa koolle syömään illallista ja avaamaan lahjoja. Lahjat avattiin keskiyön jälkeen. Joulufiilis oli kyllä vähän kateissa kun ei ollu lunta, eikä joululauluja (normi poppia ja rokkia soitettiin) mutta ihan mukava erilainen joulu silti. Jouluaattona Skypettelin kotiin ja kattelin meidän perheen joululounasta ja joulupukin lahjojenjakoa.
Uusvuos oli kanssa päivänä ihan kuten mikä tahansa muukin, mutta sitten illalla meillä oli IIISSOOO festa yhen sukulaisen talolla. Talo on vähän kaupungin ulkopuolella kukkulalla, josta näki koko kaupungin. Keskiyöllä oli aika hienoo kattoo ilotulituksia sieltä. Juhlaan kuulu paljon ruokaa, juomaa, musiikkia ja tanssia. Uudesta vuodesta tykkäsin tosi paljon, jos suomalainen joulu voittaa brasilialaisen niin kyllä brasilialainen uusvuos voittaa kyllä suomalaisen!
Nytten oon viettelemässä kesälomaa, joka alko vähän alle kuukaus sitten ja jatkuu miun osalta vielä kuukauden! Loman oon käyttäny nukkuessa pitkään, hengaillessa kavereitten kanssa, ottamalla aurinkoa, uimalla, kuntoillessa jne.
Viime perjantaina tehtiin reissu Caldas Novas nimiseen kaupunkiin. Siel oli paljon lämminvesialtaita ja viis päivää meni altailla löhötessä, aurinkoo ottaessa ja hyvin syödessä. Tiistaina kotiuduttiin.
Keskiviikkona ja torstaina vietin aikaa italialais ja turkkilaisvaihtareitten kanssa. Torstaina oli italialaistytön viimonen päivä täällä ja tänään hän lähti sitten kotiin, hänellä vaihtoaikana vaan 6kk ja näin jälkeenpäin sano, että olis halunnu olla enemmän!
Tänään kävin ratsastamassa, tai laukkailemassa päättömästi ympäri peltoa.. Oli kyll kivaa, ei siin mitään! Huomenna olis yhen kaverin synttärit ja ens viikolla toivonmukaan pääsen matkustamaan yhtä vaihtarikaveria moikkaamaan! 30.1 kutsuu RIO DE JANEIRO, jonne miun suomalaiset sukulaiset tulee miuta moikkamaan! Sen jälkeen alkaakin taas koulu ja aika viettää uhkaavasti vaihtovuoden loppua kohti. Mutta, toukokuuta ja kotiinpaluuta ei tarttee miettiä vielä, nyt kaikki irti tästä loppuajasta!!
Terveisiä kaikille!
-Laura
185 päivää takana
136 edessä
...ja 13 leffalippua....
Tänään siis 6 kuukautta täyteen! Aika on menny niin nopeesti, muistan niin selväsi kun saavuin enkä ymmärtäny mistään mitään ja kaikki oli niin uutta ja outoa! Nyt portugali kulkee hyvin, eikä kuullosta enää venäjältä tai joltain salakieleltä. Oudoista asioista on tullu arkipäiväsiä ja Suomi tuntuu jotenkin niin kaukaselta unimaailmalta, mutta silti sinne ajottain kaipaa aina takasin. Päivääkään täällä en pois vaihtais, vaikka välillä on ollu huonoja päiviä ja välillä on oikeesti tehny vaan mieli pakata kamat ja lähtee takasin turvalliseen Suomeen. Mutta kaikki ne vastoinkäymiset ja pahat päivät täällä on kasvattanu miuta paljon ihmisenä, ja toivonmukaan palaan aikanani sitten Suomeen kypsempänä ja avarakatseisempana ihmisenä. Oon myös oppinu paljon Brasiliasta maana. Kun kuulin että lähden Brasiliaan, en tiennyt maasta muuta kuin missä se on, mitä kieltä puhutaan, Rio de Janeiro ja Karnevaalit. Oon päässy perehtymään maahan ja kulttuuriin jota luultavasti normituristina ei tulis ihan ensimmäisenä lähettyä katsastamaan.
Mutta, kaks kuukautta oon nytten asunu uuden perheen kanssa. Tykkään kovasti tästä perheestä! Tässä perheessä miulla on isä, äiti, sisko 20v joka asuu kotona ja vanhempi sisko joka on jo naimisissa mut vierailee kyllä päivittäin kotona. Veli on meksikossa vaihtovuottaan viettämässä.
Talo on kakskerroksinen. Yläkerrassa kaikki makuuhuoneet. Miulla on sellanen normaalikokonen makkari ja käytävän toisella puolella oma kylpyhuone. Alakerrasta meiltä löytyy iso keittiä, TV-huone, yhistetty ruoka/oleskelutila/eteinen. Takapihalle meillä on pien läntti ruohoa ja grillauspaikka.
Tässä perheessä kukaan ei puhu sanaakaan englantia mikä on tosi hyvä asia miun kielenoppimisen kannalta. Parissa kuukaudessa oonkin edistyny tosi paljon!
Joulu oli vähän erilainen täällä kun suomessa. Esimerkiks kaikki kaupat oli auki koko jouluaaton (24.12) aina ilta kahdeksaan asti. Muuten päivä oli ihan kuten mikä tahansa päivä, mutta sitten illalla kymmenen aikaan keräännyttiin suvun kanssa koolle syömään illallista ja avaamaan lahjoja. Lahjat avattiin keskiyön jälkeen. Joulufiilis oli kyllä vähän kateissa kun ei ollu lunta, eikä joululauluja (normi poppia ja rokkia soitettiin) mutta ihan mukava erilainen joulu silti. Jouluaattona Skypettelin kotiin ja kattelin meidän perheen joululounasta ja joulupukin lahjojenjakoa.
Uusvuos oli kanssa päivänä ihan kuten mikä tahansa muukin, mutta sitten illalla meillä oli IIISSOOO festa yhen sukulaisen talolla. Talo on vähän kaupungin ulkopuolella kukkulalla, josta näki koko kaupungin. Keskiyöllä oli aika hienoo kattoo ilotulituksia sieltä. Juhlaan kuulu paljon ruokaa, juomaa, musiikkia ja tanssia. Uudesta vuodesta tykkäsin tosi paljon, jos suomalainen joulu voittaa brasilialaisen niin kyllä brasilialainen uusvuos voittaa kyllä suomalaisen!
Nytten oon viettelemässä kesälomaa, joka alko vähän alle kuukaus sitten ja jatkuu miun osalta vielä kuukauden! Loman oon käyttäny nukkuessa pitkään, hengaillessa kavereitten kanssa, ottamalla aurinkoa, uimalla, kuntoillessa jne.
Viime perjantaina tehtiin reissu Caldas Novas nimiseen kaupunkiin. Siel oli paljon lämminvesialtaita ja viis päivää meni altailla löhötessä, aurinkoo ottaessa ja hyvin syödessä. Tiistaina kotiuduttiin.
Keskiviikkona ja torstaina vietin aikaa italialais ja turkkilaisvaihtareitten kanssa. Torstaina oli italialaistytön viimonen päivä täällä ja tänään hän lähti sitten kotiin, hänellä vaihtoaikana vaan 6kk ja näin jälkeenpäin sano, että olis halunnu olla enemmän!
Tänään kävin ratsastamassa, tai laukkailemassa päättömästi ympäri peltoa.. Oli kyll kivaa, ei siin mitään! Huomenna olis yhen kaverin synttärit ja ens viikolla toivonmukaan pääsen matkustamaan yhtä vaihtarikaveria moikkaamaan! 30.1 kutsuu RIO DE JANEIRO, jonne miun suomalaiset sukulaiset tulee miuta moikkamaan! Sen jälkeen alkaakin taas koulu ja aika viettää uhkaavasti vaihtovuoden loppua kohti. Mutta, toukokuuta ja kotiinpaluuta ei tarttee miettiä vielä, nyt kaikki irti tästä loppuajasta!!
Terveisiä kaikille!
-Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)