Tähän asti on nyt polkua kuljettu. Tässä viettelen viimeistä iltaa hostsiskon opiskelijakämpällä täällä lähtökaupungissa (missä lentokenttä josta lennän Sao Pauloon), eli Uberlandiassa. Tänne tulin bussilla.
Eilen vietettiin kavereitten kanssa pienmuotosia läksiäisiä. Arthur sattu tulemaan kipeeks, joten päätettiin viettää ilta sen talolla ulos suuntamisen sijasta. Syötiin jäätelöä ja pizzaa, muisteltiin kaikkia hyvijä juttuja, jaettiin läksijäislahjoja! Tein kavereille sellanen pienen kirjan missä on kaikkia yhteisiä muistoja ja valokuvia. Jätin myös Suomitavaroita, eli suomenlipun ja muuta tavaraa.
Tänään oli viimeinen päivä koulussa. Ei oikeestaan tehty paljoa mitään erikoista, juteltiin ja juteltiin. Tein vielä pari koetta (historia ja taide). Koulussa kiittelin luokkakavereita (jotka on aivan mahtavia, miulle sattu tosi ihana luokka!) Luokka oli tehny miulle pienen vihkosen johon kaikki oli kirjottanu jotain pientä. Ite vein kouluun pienen Brasilian lipun, johon kaikki kirjoitti jotain pientä. Laitoin sen miun Rotarytakin selkäosaan. Jätin luokkakavereille kehystetyn kuvan ja muutamia Suomijuttuja. Kun pääsen Suomeen aion lähettää suklaata ja jotain karkkeja kiitokseks mahtavasta vuodesta! Kavereitten hyvästeleminen oli kieltämättä tosi raskasta ja tippa linssissähän sitä oltiin puolin ja toisin.
Ilosen yllätyksen koin koulun jälkeen kun kävin nopeasti vielä moikkaamassa Arthuria, joka on edelleen kipeenä, tulin koulusta kotiin ja muutama kaveri oli valmiina kotona odottamassa.
Viimeiset pari päiväää on ollu aika rankkoja. Kävin mm. tokan hostperheen kanssa syömässä grilliruokaa ja jättämässä hyvästit. Samoin kavereitten kanssa tuli vietettyä runsaasti aikaa. Tänään koin vaihtovuoden hirveimmät hetket kun olin pakkaamassa matkalaukkuja (jätin ihan viimesille tunneille, en vaan saanu pakattuu aikasemmin..) Tosiaan pakkasin laukkuja ja muutama kaveri kävi siinä sitten vielä hyvästelemässä ja siinä sitten yritin itkemisen ja puhumisen välissä pakata jotenkin! Oli ihan hirveetä pakata kun kaikki tavarat mitä laitoin laukkuun muistutti jostain kivasta muistosta!
Nyt on sitten tavarat pakattu ja tosiaan täällä hostsiskon asunnolla toisessa kaupungissa oon tän illan. Kahdeksan tunnin päästä pitäisi jo olla lentokentällä! Fiilikset on edelleen sekavat, tuntuu ihan hirveeltä jättää kaikki kaverit ja elämä tänne mutta sitten taas oon ihan riemuissani näkemässä Suomikaverit ja perheen!
Pahottelut sekavasta teksistä, väsyttää ja silmiin särkee, sen siitä saa kun itkee. Mutta tää vuosi yli kyllä kaikkien kyynelten arvonen!
E alguma coisa tambem em portugues, porque eu sei que minha mae da minha primeira familia vai ler isso. Muito muito obrigada para voce e sua familia! Foi um ano incrivel. Nunca vou esquecer voces! Vou sentir muitas saudades, mas quem sabe, talvez vou voltar um dia. Agora estou muito cansada e nao vou escrever mais, mas quando vou chegar á Finlandia vou escrever mais, tá bom? Saudades de voces e meus amigos!
Terveisin,
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti