Viimeinen ilta

Tähän asti on nyt polkua kuljettu. Tässä viettelen viimeistä iltaa hostsiskon opiskelijakämpällä täällä lähtökaupungissa (missä lentokenttä josta lennän Sao Pauloon), eli Uberlandiassa. Tänne tulin bussilla.

Eilen vietettiin kavereitten kanssa pienmuotosia läksiäisiä. Arthur sattu tulemaan kipeeks, joten päätettiin viettää ilta sen talolla ulos suuntamisen sijasta. Syötiin jäätelöä ja pizzaa, muisteltiin kaikkia hyvijä juttuja, jaettiin läksijäislahjoja! Tein kavereille sellanen pienen kirjan missä on kaikkia yhteisiä muistoja ja valokuvia. Jätin myös Suomitavaroita, eli suomenlipun ja muuta tavaraa.

Tänään oli viimeinen päivä koulussa. Ei oikeestaan tehty paljoa mitään erikoista, juteltiin ja juteltiin. Tein vielä pari koetta (historia ja taide). Koulussa kiittelin luokkakavereita (jotka on aivan mahtavia, miulle sattu tosi ihana luokka!) Luokka oli tehny miulle pienen vihkosen johon kaikki oli kirjottanu jotain pientä. Ite vein kouluun pienen Brasilian lipun, johon kaikki kirjoitti jotain pientä. Laitoin sen miun Rotarytakin selkäosaan. Jätin luokkakavereille kehystetyn kuvan ja muutamia Suomijuttuja. Kun pääsen Suomeen aion lähettää suklaata ja jotain karkkeja kiitokseks mahtavasta vuodesta! Kavereitten hyvästeleminen oli kieltämättä tosi raskasta ja tippa linssissähän sitä oltiin puolin ja toisin.

Ilosen yllätyksen koin koulun jälkeen kun kävin nopeasti vielä moikkaamassa Arthuria, joka on edelleen kipeenä, tulin koulusta kotiin ja muutama kaveri oli valmiina kotona odottamassa.

 Viimeiset pari päiväää on ollu aika rankkoja. Kävin mm. tokan hostperheen kanssa syömässä grilliruokaa ja jättämässä hyvästit. Samoin kavereitten kanssa tuli vietettyä runsaasti aikaa. Tänään koin vaihtovuoden hirveimmät hetket kun olin pakkaamassa matkalaukkuja (jätin ihan viimesille tunneille, en vaan saanu pakattuu aikasemmin..) Tosiaan pakkasin laukkuja ja muutama kaveri kävi siinä sitten vielä hyvästelemässä ja siinä sitten yritin itkemisen ja puhumisen välissä pakata jotenkin! Oli ihan hirveetä pakata kun kaikki tavarat mitä laitoin laukkuun muistutti jostain kivasta muistosta!

Nyt on sitten tavarat pakattu ja tosiaan täällä hostsiskon asunnolla toisessa kaupungissa oon tän illan. Kahdeksan tunnin päästä pitäisi jo olla lentokentällä! Fiilikset on edelleen sekavat, tuntuu ihan hirveeltä jättää kaikki kaverit ja elämä tänne mutta sitten taas oon ihan riemuissani näkemässä Suomikaverit ja perheen!

Pahottelut sekavasta teksistä, väsyttää ja silmiin särkee, sen siitä saa kun itkee. Mutta tää vuosi yli kyllä kaikkien kyynelten arvonen!

E alguma coisa tambem em portugues, porque eu sei que minha mae da minha primeira familia vai ler isso. Muito muito obrigada para voce e sua familia! Foi um ano incrivel. Nunca vou esquecer voces! Vou sentir muitas saudades, mas quem sabe, talvez vou voltar um dia. Agora estou muito cansada e nao vou escrever mais, mas quando vou chegar á Finlandia vou escrever mais, tá bom? Saudades de voces e meus amigos!

Terveisin,

Laura

7 Päivää

7 Päivää

Tasan viikon päästä tähän aikaan oon lentokoneessa lentämässä kohti Saksaa. Ajatuksena tuo tuntuu vielä tosi kaukaselta! Ei sitä vaan jotenkin osaa vielä sisäistää että kohta oon jo takasi Suomessa. Tulijaisten ostamisen oon jo saanu melkein päätökseen.

Eilen oli viimenen Rotarykokous. Muistan kun pidin ensimmäisen 1,5kk täällä asumisen jälkeen Rotarykokouksessa esitelmän Suomesta portugaliks. Tein powerpoint esitelmän missä oli kuvia Suomesta ja jotain faktoja. Luin suoraan paperista mitä olin host äitin kanssa kirjottanu. Muistan, että jänniti ihan hirveesti kun sillon ei vielä ollu kieli hallussa.

Eilistä varten olin jälleen valmistanu powerpoint esityksen, tällä kertaa niistä kuvista mitä täällä on kertyny. Voin ylpeenä kertoa, että eilen miulla ei ollu minkäännäköstä paperia apunani kun esitin miun esitelmän. Mielessäni olin jo hieman miettiny mitä sanon, mutta suurimmaksi osaksi sävelsin mennessäni. Oon aina ollu vähän jännittäjä mitä erilaisiin esitelmiin tulee, mutta eilen oikeesti nautin siitä kun sain kertoa ihmisille siitä miten miun vuosi on menny, mitä oon oppinu ja mitä tehny. Samoin esitin myös isot kiitokset miun isäntäperheille jotka molemmat oli aivan mahtavia ja samoin Rotareille joiden toiminta on ollu loistavaa! Sanoin isot aplodit esitykseni jälkeen ja monet kehuivat miun kielitaitoa! Oli ihan mahtava ja itsensä ylittäny fiilis huomata että opin kielen, vaikka se alkuun tuntukin ihan mahdottomalta ja pääsin yli esiintymisjännityksestä!

Sain Rotaryklubin presidentiltä muistoksi rasiassa olevan kaiverretun laatan missä on miun nimi ja muutama valittu sana. Kokouksen päätyttyä otettiin paljon valokuvia ja monet tuli toivottamaan hyvää matkaa ja kaikke hyvää elämään ja tarjoamaan petipaikkaa jos koskaan eksyn takaisin Brasiliaan. 2014 vois olla ehkä mahdollista palailla jalkapallon maailmancupin merkeissä, aika näyttää!

Muuten päivät on vieriny ihan normaalisti, viimesistä päivistä oon ottanu ilon irti lähinnä kavereitten kanssa aikaa vietellessä. Pikkuhiljaa pitäisi kait ryhtyä kattelemaan mitä vien takaisin Suomeen ja mitä jätän tänne.

Tämän pään kavereille oon myös yrittäny kehitellä jotain pientä muistamista. Ostin vihkon johon tein ite kannet kivoista kuvista jne. Sisälle kirjottelin insidevitsejä, mietelauseita ja kiitokset ja tietenkin valokuvia.
Isäntäperheille teetin kanssa valokuvat jotka laitoin nätteihin kehyksiin.

Fiilikset on tällähetkellä vähän sekavat, tietty oon tosi innoissani palaamassa Suomeen, näen perheen ja kaverit jne, mutta jään ihan varmasti kaipaamaan täältä monia asioita. Suomeen paluussakin on kuitenkin oma tottumisensa. Täällä oon tottunu elämään aika rentoa elämää, eli Suomessa pitää sitten ottaa itteään vähän niskasta kiinni ja reipastua. Alkaa työt, reeni ja lopulta myös koulukin.

Mutta, onneks täällä on vielä viikko aikaa, ja sinä aikana ei paljoa huolet paina :)