Viimonen viikko!

Oi! Tudo bem?

Siinä taitaa olla kaikki portugali jota osaan vieläkään.. Opin kyllä siellä sitten. Enää 8 päivää lähtöön, muut Brasiliaan meinijät lähtee jo huomenna!!

Pari viimosta viikkoa on ollu paperihommien kanssa sähläämistä, tulijaisten haalimista, pakkaamista, isäntäperheeseen ja uusiin kavereihin tutustumista. Viisumia en oo vieläkään saanu postitse, toivottavasti se tällä viikolla tulee... Muuten voi jäädä pankkikortti saamatta...

Isäntäperheen äitin kanssa on ollu tosi kiva jutella, tuntuu paljon turvallisemmalta lähtee matkaan kun vähän tuntee jo minne on menossa. Kaupungista (Patos de Minas) oon saanu kans kauheen mukavan ja turvallisen kuvan. Kaupunki on vähän Lappeenrantaa isompi, mutta ei Brasilian mittakaavassa todellakaan suuri, vaan enemmän 'maaseudulla'. Koulu on 'tosi suuri', 600 oppilasta. Koulupuku näyttää suoraansanoen hirveeltä, mutta eipähän ainakaan tarttee ainakaan aamulla stressata mitä laittaa päälle. Koulu muuten vaikutti tosi viihtysältä.

Oon yrittäny tässä pakata, kun koepakkasin ekaa kertaa sain laukkuun 12kg tavaraa ja olin ihan että jes, lisää tavaa mukaan! Nyt tokalla kerralla painoo olikin sitten se 23.6kg eli 600g yli maksimin ja kaikki ei ollu vielä edes mukana... Pitää yrittää taktikoida, laitan painavimmat vaatteet lentokoneeseen päälle..

Brasilian päädyssä järjätetään näköjään upeita (JA KALLIITA) retkiä! Lisäks miun eka host-äiti lähtisinkö käymään koulun kanssa Disney Worldissa Floridassa, USAssa. Totta kai menisin, mutta voi olla että raha tulee vastaan, retki maksaa ainakin 2100e. Mutta toisaalta 11 päivää Disney Worldissa!! Ja lisäks tartteisin USAn viisumin, joka ei luultavasti järjästy ihan noin vaan. Mutta toivotaan parasta! Toisaalta, tolla rahalla voisin käydä Meksikossa moikkaamassa Diegoa ja Marjanaa!

Mei meksikon vaihtari Diego lähti viime torstaina kiertämään eurooppaan siskonsa Marjanan kanssa. Viimonen viikko täällä oli aivan ihana, kun sai näyttää Marjanalle suomalaista kulttuuria, mutta jäähyväiset oli sitten tietty haikeet. Mutta toivonmukaan tavataan vielä joskus :')

Kaikkien ilosten asioitten keskellä on siis näitä surullisia, niihin voidaan lukea sekin että miun pesiskausi jäi tosi lyhyeks; pariin harjotuspeliin ja yhteen viralliseen. Mutta näille ei aina mahda mitään, ja toivottavasti ensivuonna kun tuun takasin, käsi on kunnossa ja reeni voi jatkua : )

Mutta kainkinpuolin alan olemaan aika kunnioitettavan innoissani lähdöstä joka lähestyy koko ajan!! Ja ehkä miuta pikkasen jo jännittääkin.. Mut ei varmasti niin paljoa kun niitä, jotka lähtee huomenna vallottamaan Sao Paoloa!

Tchau,
Laura